sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Aamuauringossa


Kaikki on nyt vähän irrallista. Otsikko ei vastaa tekstiä ja kuvakin on positiivinen virnistys vain sen takia, ettei ole mitään uutta kerrottavaa. Sitä samaa vanhaa vain: räkätautia. Yskä ei ole viime kesän jälkeen loppunut, mutta nyt ei ole kyse allergiasta, jonka takia saatan lääkärin mukaan köhistä puolet vuodesta. 

Ihailen koiraa nenäliinojeni ja rohtojeni keskellä. Kun aivastan tai yskin, se tulee ja tuuppaa kuonolla sääreen, ohimennen, kuin puolivahingossa. Katsoo silmiin ja jatkaa matkaa sinne, minne oli menossa. Sohvalle tai parvekkeelle, riippuu onko aurinkoista vai pilvistä.

Eilen otimme megapäikkärit. Siirsin taittopatjan sohvan vierelle, että olisi tilaa nukkua. Koira aloittikin unensa siinä. Mutta kun heräsin muutaman tunnin päästä, olin kääntynyt kasvot seinään päin, oli kuuma ja silti kovin mukava olla. Koira oli löytänyt paikkansa polvitaipeesta ja siinä me lämmittelimme "selät vastakkain" kuin kaksi kekälettä.

Lenkkeily on kipeänä pahinta. Nenä vuotaa, henkitorvi on hengästyksestä tulessa. Vastaantuleville tutuille koirakoille ei pysty sanomaan mitään, ääni sortuu ja hengästyttää. Heilutan kauempaa ja olen koiran kanssa kiireisen näköinen... ja pysähdyn seuraavan mutkan taakse haukkomaan henkeä turhanpäiväisen hosumisen vuoksi. Miksei vaan voi sanoa, että nyt ei juttu luista, jatkamme matkaa sori...

"Aamuauringossa" johtuu nyt siitä, että heräsin tänäänkin liian aikaisin. Mutta toisin kuin muina aamuina, en vedä särkylääkkeen jälkeen peittoa takaisin korville. Koira heitti minuun iltakymmeneltä pitkiä katseita, kun emme käyneetkään myöhäispisulla ulkona. En vaan jaksanut. Ja edellinen lenkki oli kuitenkin ihan hyvä ja riittävän myöhään. Paikkaan asian nyt aamuauringossa, yllätän kuorsaavan koiran ja vien sen aikaisin ulos. Vielä se nukkuu, siirtyi hetki sitten pediltään viereeni sohvalle, kieputti itsensä peittoni alle ja huokaisi tyytyväisenä. Minun pieni Aamuaurinkoni.

Jos haluat piristää kommentilla, kerro joku iloinen asia itsestäsi ja/tai koirastasi. Vaikka kuonon tökkäys tai hauska tapa päivärutiineissanne. Sairaskertomuksen voi jättää omaan arvoonsa. Se on osa minua, mutta ei Sinun vastuullasi.

18 kommenttia:

  1. Ilosia asioita on, että meijän ensku tuli tekeen meille uutta ISOmpaa aitausta. Päästään juakseen nurmikolle ja varmalla kiidetään ku saukot ja kasellit. Kovasti kyl toivotaan, äippä kans, terveyttä teijän huusholliin, vaikkei aiheesta saanukaan mitään mainita. Täältä tulee kapallinen parantavia muiskuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitolaukka-aitaus on tosi hieno juttu :) Saatte purkaa teidän ehtymätöntä energiaa vielä paremmin. Onnea!

      Meidän aamun tarina:
      Komensin Artun omalle pedilleen pienimuotoisen huliganismin vuoksi. Koira vilkaisi petiä ja juoksi parvekkeen ovelle auringonläikkään! Jos kerran joutuu jäähylle, sitten mukavimpaan paikkaan talossa =D

      Poista
  2. Femma-saukolla on ollut kovin puuhakas ja riemukas juhannus! Lisäksi on ollut megakivaa nukkua lattialla yöt koirien kanssa. Ässäkin voi jo vähän paremmin, ilmeisesti vanhempien luona rauhassa lomailu ja aidatulla pihalla käppäily tekee hyvää. Ja se jos mikä tekee iloiseksi.

    Paranemisia, onneksi sulla on se pieni Arttu-Aurinkoinen siellä piristämässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, voin vaan kuvitella sitä penturiemua Femman kanssa <3 Mukavaa, että Ässä on saanut omanlaistaan lomaa, koiran hyvinvointi ON ilon asia <3 <3

      Meidän aamun tarina:
      Kävipä hassusti, kun lupailin aikaista aamulenkkiä, ja olin joka kerran yöllä herätessäni omantunnon tuskissa sen vuoksi, että Artulta jäi iltapissit hoitamatta... Postauksen kirjoittamisen jälkeen nukahdimme sohvalle ja heräsimme ihan normiaikaan lenkille =D =D =D

      Poista
  3. No en tiijjä naarattaako vae itkettääkö tämä. Äet ol olovinnaa viksu. Ku sato vettä ja ol märkee ni pakkas minut saehualarrii ettee huava kastu. Laetto sen huavan kohtaa veenkestävän lapun ja vielä semmosen sitteen maha ylite selekäpuolelle. No eepä tietenkää huomanna siinä askarrellessasa että sinne jäe pistooli alle. Sittä ku nostin jalakoo ni siihehän se levis kiäreesee eekä tietenkää mittää muaha asti. Ja yks hepulissa etton mulla nyt pissiumpi. Ennenku pihassa huomas missee se "umpi" ol!! :D :D Että tämmönen "uamuaarinko" mulla tiälä sätteelöö! :D Koetaha jaksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, voi ei, noi pistoolivahingot on niin salakavalia `;D Se hana olikin sulla tiiviisti pakattuna mahaa vasten, "umpio" oli täydellinen =D (Toivottavasti ei tullu mitään vahinkoa sun haavalle.)

      Meidän aamun tarina:
      Mikään ei ole suloisempi kuin koiran kuono <3 Heräsimme aamun lisätorkahdukselta ja Arttu kiilasi ihan kylkeen kiinni, laittoi pään mahan päälle ja kiehnäsi kuonolla kättä rapsuttamaan. Aamuaurinko paistoi ainakin sillä hetkellä täysillä sydämeen.

      Poista
  4. Me sanotaan, että kaukoparannuksessa on voimaa! Me Wupen kanssa ajatellaan Arttua ja sinua, niin eikö se jo tuo helpotusta? Kaukorapsuja ja haleja molemmille!
    Eikö Mai ole kivaa, kun on tuollainen kutsumustyötä tekevä "arttusairaanhoitaja" polvitaipeessa, se on tehokkaampi kuin mikään kuumavesipullo!
    Varhainen aamuherääminen on sen puolesta todella ihanaa, että ulkona on rauhallista ja luontokin vasta heräilee. Silläkin on parantava vaikutus...♥ terveisin Hanne & Wuppe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä pienet kutsumuskoirat on kyllä parasta. Nyt en muistakaan, oletteko Wuppen kanssa aamuvirkkuja lenkkeilijöitä, mutta onnittelut jos selviätte ulos raikkauteen, kun on vielä rauhallista. Se ei meiltä aina onnistu...

      Meidän aamun tarina:
      Ihmettelin lenkillä, kun Arttu nosti hännän uho-kaarelle. Pää pystyssä se katseli joka puolelle, ja sen pieni, lihaksikas olemus oli valmiustilassa. Pitkän ajan päästä näkyi edessä iso, musta koira, joka meni häntä tanassa ja yritti saada Arttua näköpiiriin. On noilla hyvät aistit, ja noilta kahdelta puuttui enää nyrkkeilykehä ympäriltä...

      Poista
  5. Nerolla on sellainen rutiini, että kiilailee ! Se joka töistä ensin tulee kotiin saa varsinkin sen tuta...tietysti Nero saa ensimmäiset rapsutukset jo ennenkuin laukku ja takki on naulassa mutta sen jälkeen olisi kiire itsellä saada tietyt asiat nopeasti tehtyä ennen lenkille lähtöä. Yritä nyt siinä kuljeskella asunnossa ja vaihtaa vaikka vaatteita niin Nero kiilaa kaikki 40 kiloa eteen poikittain niin että pakko pysähtyä rapsuttelemaan ! Tätä kestää yleensä ekan vartin ja sitten on omasta mielestään saanut tarvittavan määrän huomiota ja rapsutuksia. Pikaista paranemista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan 40 kilon kiila ;) Se on paras tapa saada huomiota, oli koira mitä kokoa hyvänsä.

      Meidän lenkkitarina:
      Kurkku käheänä on joskus hankala pysäyttää fleksin päässä kipittävä koira. Älähdin "odota" ja Arttu kääntyi onneksi katsomaan, mitä asiaa. Nostin etusormen pystyyn, ja se jäi odottamaan. Kun pääsin koiran rinnalle ja näin, ettei kulman takaa tulee fillaristeja tuhatta ja sataa, näytin käsimerkillä, että mene pyörätien yli, sen oikeaan laitaan. Toimii :) Koira jopa keskittyi seuraamaan poikkeuksellisen hiljaista emäntää tarkemmin.

      Poista
  6. Párekin Palvelijatar22.6.14

    Párek on keksinyt tavan saada minut ylös sängystä. Aikaisemmin, kun sängyt olivat erillään, se hyppäsi aikaisin aamulla jalkopäähän jatkamaan uniaan. Nyt sängyt ovat vierekkäin parisäkynä ja Párekin peti siinä vierellä. Olen ihmetellyt miksi koira ei hyppää sängystään minun viereeni vaan tulee lattialle sänkyni viereen pitämään pientä vaativaa vikinää. Tänä aamuna älysin: riiviö on hoksannut, että joutuessani nostamaan sen viereeni minun on pakko nousta sängystä pois (sängyt ovat sen verran korkeat). Kun olen sitten noussut ja aikeissa nostaa riiviön syliini, sepä pinkaisee häntä heiluen hakemaan vinkua! Tarjoilee sitä minulle silmät nauraen ja häntä heiluen. Näin on eukko saatu pois sängystä ja sitten voikin koira itse mennä jatkamaan uniaan. . .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ne meidän fiksut koirat "silmät nauraen" taitaa hihitellä monessa muussakin asiassa ihmisille ;) Olen aina ihaillut mäyräkoirassa taitoa ketjuttaa asioita.

      Meidän tarina:
      Kun Arttu on ollut päivän yksin kotona, lenkki on hoidettu, ruoka syöty ja muutenkin vähän rapsuteltu, se haluaa illan päätteeksi minut sohvalle. Se tulee ja "kaivaa" varovasti etutassuilla jalkojani irti lattiasta. Kun liikahdan, se hypähtelee kohti sohvaa ja katsoo silmiin. "Tule jo kamu!" Kun istun sohvalle, se paiskautuu viereeni, ihan kiinni, nakertaa tyytyväisenä puruluuta ja lopulta nukahtaa.

      Poista
  7. Met koetetaan lähettää Ossin kanssa jotain parantavia aatoksia. Ossilassa nyt on vaan ollut ihan tavallinen viikonloppu. Juhannusta ei huomattukaan, kun ei erikseen vietetty. Aatto meni päätyseinää maalatessa. Terkkkui, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallinen viikonloppu on ihan ok, kun saa olla kotona ja rentoutua. Teillä on vissiin maalausprojekti loppusuoralla?

      Meidän ruokatarina:
      Artulle maistuu nykyään taas ihan kaikki ruoka. Nirsoilun aikoihin yritin innostaa sitä kaikin tavoin ja kysyin aina lenkiltä tultua: "Otatko sapuskaa? Sano!" Ja kun sai luvan kanssa haukahtaa, se jäi muistiin: usein lenkiltä tullessa Arttu menee pontevana jääkaapille ja kurkusta kumpuaa se mäyräkoiran syvä urina. Jos en heti toimi, tulee se haukahdus.

      Poista
  8. Viikkoa ennen juhannusta olimme taas Viron-reissulla. Voi sitä vikinän määrää, kun yöllä sitten viimein kotiuduimme. Piti heittäytyä pitkälleen lattialle ja odotella, kun Elli kävi vuorotellen lipsuttelemassa meidän molempien namat. Ja ne äärettömän hellävaraiset puraisut nenänpäästä. Miten koira voikin näykkiä niin hellävaraisesti, vaikka on samalla niin täysin intopiukeena. <3 Ja tuliaislelu sai melkoiset muilutukset, piti vallan korjata se talteen, että koira pystyi rauhoittumaan loppuyöksi unille. Voiko noin lyhytraajaisesta koirasta sanoa, että hyppii kuin gaselli - voi, ainakin Ellistä. Meidän pikku typykkä <3
    Muiskuja Arttu Aamuaurinkoiselle! <3

    PS. Onnittelut Top-10 -sijoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että mua nauratti, kun näin silmissäni tilanteen :) Ellin palvelusväki saapuu kotiin ja heittäytyy hovikumarrukseen maahan. Elli sitten miettii, antaako sapiskaa vai pusuja moisesta poissaolosta ;) Ihania mielikuvia tuli kyllä tosta gasellistakin =D))

      Meidän lenkkitarina:
      Lenkin varrella on useampia kaatuneita puita (metsäpoluilla). Agility-kurssin jälkeen olen onnistunut hyppyyttämään Arttua noiden puiden yli. Juoksen itse muutaman askelen kohti runkoa, sanon "mennään, hyppää!" ja lyhytraajainen leiskahtaa yli kuin... kuin hevonen! Ja kangasmaastossa sen laukkakin kuullostaa hevoselta =D

      Poista
  9. Päikkärit kaverin kanssa ovat ihan parasta! Uskomme myös yhteispäikkäreiden parantavaan voimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan ei vilu yllätä ;)

      Päikkäritarinamme:
      Tapahtumaköyhät päivät eivät aina näytä haittaavan. Päikkäreillä koira vaan haukkuu ja murisee tavallista enemmän, kun näkee unia toiminnallisesta elämästä ;)

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)