torstai 31. tammikuuta 2013

Torstain runoilija


Torstaista näyttää tulevan runopäivä :) Ehkä joskus etsin varastosta omat runoni, mutta toistaiseksi lainaan muita, jotka ovat sovittaneet sanansa niin ajatuksiin käyvästi.

Uusin runoilijalöytöni, Maaria Leinonen on pukenut hyvin sanoiksi viime aikojen väsymyksen. Tai sen hetken, kun tajuaa, että mitä järkeä on kaikessa siinä, millä itsensä väsyttää ja kuluttaa loppuun.


Kaikkien näiden vuosien
törmäilyn
   hosumisen
   juoksemisen jälkeen
suurin ilo
istua ääneti hiljaisuudessa.
Katsoa
kun koivun ritvaoksa
heilahtaa hitaasti
tuulenvireessä
silloin tällöin.
Tai ruoho
    ihan hiljaa.

- Maaria Leinonen -

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Onnea Arttu 28.1.

"Onko tässä vihdoin kyse ruuasta vai hämättiinkö minut
poseeraamaan niillä parilla vaivaisella herkkupalalla..."

Siitä on kohta 4 vuotta, kun löysin Artun sisaruksineen netistä. Olin juuri perustanut blogin askarteluja, kortteja, käden taitojen karttumista varten. Löysin paljon upeita askartelu- ja sisustusblogeja ja mukavia blogikamuja.

Samoista blogeista löytyi Arttu. "Ruskea mäyräkoira keltaisin merkein, hiukan pahnanpohjimmainen..." sanoi kasvattaja. Pennut olivat tulossa luovutusikään, ja muutaman päivän päästä lähdin hakemaan Arttua, joka silloin vielä oli Armas.

Kotimatka oli pitkä, auto savutti, huhtikuun alun ilta pimeni, pieni koira ei suostunut olemaan hetkeäkään pahvilaatikossa ja punnersi kovaäänisesti protestoiden itsensä syliini. Olin lähtenyt hakumatkaan ilman kuljetuskoppaa... Mutta Arttu ei antanut periksi ja matkusti kuljettajan vasemman käsivarren päällä, täydessä unessa.

Pysähdyin  kylmäasemalle tankkaamaan ja jostain ilmestyi mies. Hymyilevänä ja reippaana hän kysyi, tarvitsimmeko apua! Kerroin, että matkustamme ensimmäistä kertaa yhdessä, koira ja minä. Ja apu kyllä kelpasi, koska oli hankalaa pitää pentua sylissä ja tankata samaan aikaan. Niinpä mies tankkasi autoni! Ja hävisi taas jonnekin, puolen yön aikaan, pimeällä kylmäasemalla...

Nyt istun hämärässä keittiössä, kuuntelen radiosta iltayön ohjelmia, 4-vuotias mäyräkoira lepää omalla tuolillaan vieressäni, kuuntelee, katselee, haluaa välillä halia. Sen "vaativa" luonne on ehkä iän myötä loiventunut, mutta ei kadonnut. Minun vaativa luonteeni on koiran myötä pehmennyt, olen oppinut ottamaan rennommin, elän enemmän, suoritan vähemmän.

Rakkaat onnittelut Artulle, tässä ja nyt. Emme muistele tänään menneitä, siellä on "menty metsäänkin", emmekä puhu tulevasta, koska emme tiedä matkamme pituutta. Istumme tässä ja olemme yhdessä, koirani ja minä.

"Vähemmän puhetta, enemmän toimintaa, nainen.
Vie minut ulos, että saan juosta kuin koira!"

" Äläs nyt Sydänkirsu, suklaapala. SukuLakun suklaisempi puolikas... "

torstai 24. tammikuuta 2013

Päivän runolöytö

Jostakin tulossa 

jonnekin menossa. 

Matkastasi en tiedä 

enkä mitä mukanasi kannat. 

Jos tietäisin, 

sanoisin eri tavalla päivää. 

Katsoisin toisin.


- Maaria Leinonen -

(Minulle entuudestaan tuntematon runoilija. Samoin runon etsiminen netistä taisi olla ensimmäinen kerta! Runojahan pitää lukea kirjasta, joissa on yksi, lyhyt runo joka sivulla... )

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hello Kitty -korvakoruja lapsille


Kissatytöillä on läpikuultava helmi vartalona ja hameena.



Nämä kissat pukeutuivat vaaleanpunaisiin ballerina-asuihin.



Pitsikaulus ja turkoosi mekko.



Keltainen, sininen ja vaaleanvihreä kissa paljastavat kuvaustaustan: 
lasten fleece-kinnas, monesta lumisodasta vanunut ;)

Ennen joulua valmistuneille korvakoruille ei ole kaikille löytynyt vielä omistajaa.
Nämä Kitty-korvikset saa omakseen hintaan 5 euroa / pari.
Korviskoukkujen tilalle voin vaihtaa tapit tarpeen mukaan.

torstai 17. tammikuuta 2013

Miss viga?

Taas on tullut semmonen hetki, että veto on pois. Kirjaimellisesti, monen viikon valvomisen takia, töiden takia, pimeän ja talven takia, oman saamattomuuden takia. Koiris ei ol mittä vikka, jos sen syntymämurteen rippeillänsä saa sanoa. Sanon sen heti, ettei kukaan luule, että taas niiden touhuja spekuloin ja morkkaan. Ihan muuten vaan uni ei tule eikä väsymys mene.

Mutta ei auta, pöydällä odottaa ystävän häiden ruokalistat koristelijaa. Tartun niihin ja jätän muille hetkeksi nettiin itseni kokoisen tilan hengittää rauhassa ja levätä informaatioähkyn keskellä. Päivän hyvä työ. Tai viikon. Tai jotain.

PS: Postauksen otsikko on eestin kielen hauskimpia lausahduksia :)


Mäyriskoru pikkutytölle

Näitä koruja oli kaksi vaihtoehtoa, joista tilaaja valitsi sen toisen, joten laitan tämän version tänne näkyville :) Pinkkiä, vaaleanpunaista, mäyris... Mitä muuta pikkuneidin korussa tarvitaan ;)


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Laavakiveä ja turkoosia

Pujottelin tämän korun helmet korupiikkeihin ja liitin ne renkailla toisiinsa.
Kolme mustaa laavakiveä olivat lähtökohta ja niiden ympärille keräsin hiukan turkoosia ja hopeaa, sekä mustia helmiä.


tiistai 15. tammikuuta 2013

Rintakoru 2

Ylemmässä rintaneulassa on hopeanvärisiä kukkia, 
alemmassa niiden tilalla hopeanväriset helmet.
Näitäkin on kiva tehdä :)

Korun "runkoon" pitäisi kai vielä kiinnittää helmiä.
Ohuella metallilangalla? Liimalla? 
Toisaalta hyvä näinkin?

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kynnet esille

Tasapuolisuuden vuoksi on varmaan kirjoitettava tästäkin. Arttu valvottaa, ärsyttää ja on sinnikäs, Basse keksii draamaa pikkujutuista arkielämässä.

Bassen kynsiä on leikelty kotona, koirahoitolassa, trimmaajalla ja lemmikkiliikkeessä, vaihtelevalla menestyksellä. Paras lopputulos on saatu juuri trimmaajan käsittelyssä, trimmauksen yhteydessä tai muuten. Kun tietää, mitä koiran kynsien leikkuuseen menee normaalisti aikaa, tuntuu matka trimmaajalle joskus kohtuuttomalta vaivalta. Olinkin ilahtunut, kun sain ajan paikalliselle eläinlääkärille, joka lupasi hoitaa kynnet kuntoon kotonaan.

Hyvin paljon tiivistettynä: taistelimme ellin kotivastaanotolla puolisen tuntia, emmekä saaneet edes kuonokoppaa Basselle. Ensimmäinen yritys epäonnistui vain, koska kopan niskahihna oli hiukan liian tiukalla ja jouduin pidentämään sitä. Sen jälkeen varuillaan oleva koira muistutti lähinnä kissapetoa, joka vihaa kuonokoppaa, käsiä, nahkahanskoja, kaikkea.

Lähdimme ellin kanssa paikalliselle yhteisvastaanotolle hakemaan järeämpää kuonokoppaa, mutta päädyimmekin lopulta 3 ellin neuvosta ja rimpuilevan koiran vuoksi kokeilemaan kauluria. Se solahtikin päähän kohtuullisen mukavasti (toinen piti koiraa nahkahanskoilla poskikarvoista ja pannasta kiinni, toinen pujotti kaulurin paikalleen.)

Kaikkiaan yli kolmen vartin taistelu huipentui kynsien leikkuuseen. Istuin vastaanoton sängylle, kutsuin Bassen syliini, johon se tulikin mielellään "turvaan" (voi pientä...). Pidin poikittain sylissäni olevaa koiraa tiukasti kiinni ja varmistin otteen toisella kädellä niskanahasta. Eläinlääkäri leikkasi kynnet, minä puristin koiraa, koira parkui ja kiemurteli.

Summasimme mukavan ellin kanssa tilannetta. Koska trimmaajalla leikkaaminen on onnistunut kerta kerralta helpommin (ilman huutoa, vähällä pyristelyllä, trimmaaja sekä leikkaa että pitää koiraa lattialla kiinni, kuonokoppa varmuuden vuoksi), syynä oli nyt joko epävarmempi leikkaaja (ainut pieni miinus täydellisen kärsivällisessä eläinlääkärissä) ja/tai eläinlääkärin vastaanoton tuoksut. Basse ei ollut käynyt aiemmin kyseisessä paikassa, mutta alkoi pakittaa jo eteisessä.

-Basse on kokenut jotain ikävää kynsien leikkaamisessa ennen meille muuttoaan
-se on kokenut myös jotain kurjaa syliin nostettaessa ennen meille muuttoaan
-se muistaa eläinlääkärin vastaanoton hajut, ehkä siitä kun se on leikattu alle vuoden vanhana

Kysymys kuuluu: miten saisi pyyhittyä edes kahden ensimmäisen tilanteen muistijälkiä pois?

Oli mieltä lämmittävää, kun eläinlääkäri sanoi, että Basse on oikein ihana ja ystävällinen koira, mutta sen kammo kynsisaksia yms. kohtaan saa sen pelkäämään ja puolustautumaan raivokkaasti, ja se kehittää hetkessä itselleen paniikin ja läähättää ja puree, jos sitä yrittää pakottaa.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Rintakoru 1.


Rintaneula, jossa ametistia ja vihreää.
Lupasin käyttää tätä väriyhdistelmää jatkossakin, tässä sitä nyt on lisää :)


Helmikimput laskeutuvat aika kauniisti, kun hakaneula on paikoillaan
rintapielessä eikä makaa pöydällä, kuten kuvassa.



torstai 10. tammikuuta 2013

Mäyräkoira ei saa unta

Perheen Mäyräkoiran nukkumisjärjestelyt ja monet käytännön asiat tuntuvat hipovan neuroottisen, kaavoihinsa kangistuneen ihmisen pinttyneitä tapoja. Kaavoja löytyy niin ruokailusta, lenkkeilystä, yöpissatuksesta, lelujen ja luiden omistamisesta kuin nukkumisestakin. Nukkumiseen liittyvät tavat naurattavat, mutta yöllä klo 02:25 on ihmisen poskilihaksissa muutakin kuin naurun poikasia.

Nukkuminen ei suju Mäyräkoiralta, jos ei pää ole peiton alla, lopun kropan ei niin väliä. Iltaisin koira kieputtaa itsensä kyllä kokonaan peiton sisälle. Mutta jos Mäyräkoiran pedissä ei ole ollenkaan peittoa, jonka alle saa edes päänsä työnnettyä, luvassa on ihmiseen kohdistuvaa tuijotusta, jonka syy voi olla illan pähkinä purtavaksi. Onhan Mäyräkoira saanut lenkkinsä, leikkinsä, puruluunsa ja iltaruokansa sekä toisenkin kehoituksen poistua notkumasta ja tökkimästä ihmistä nilkkoihin. Kunnes Mäyräkoira lähes kädestä pitäen osoittaa, että peti on huonosti laitettu, hotellin henkilökunta joutaa vaihtoon! Ihminen hakee nöyrästi peiton ja muistaa yleensä myös kääntää sen toisen pään pedin alle, ettei hän joutuisi nousemaan yöllä JOKA kerta, kun Mäyräkoira nousee sijaltaan ravistelemaan korvansa tai juomaan tai venyttelemään tai jaloittelemaan... ja raahaa hyvin sileäkarvaiseksi kutsutussa selässään hyvin tarttuvaa fleece-peittoa pitkin olohuonetta. Pedille palattuaan koira on ilman peittoa. Palveluskunta apuun ja sassiin!

Astetta vaativammaksi tilanne (ja Mäyräkoira) kehittyy, jos koirat ovat vaihtaneet yöllä nukkumapaikkoja keskenään. Mäyräkoira on lisäksi halunnut osoittaa mieltään liian aikaisin nukkumaan menneelle ihmiselle tai pitkästynyt muuten vain seuran ja huomion puutteessa. Silloin se ottaa asiakseen heitellä ensin Bassen pedistä pehmusteet ja nukkuma-alustat pitkin lattioita. Tarkoituksena on varmaan ollut kaivautua niiden alle, mutta koska Basse ei arvosta liikoja lämpötiloja nukkuessaan, peti ei ole mäyräkoirankestävä ja sen irralliset osat on helppo kuopia ja kieputtaa lattialle. Ihminen ei arvosta kaikkien petien petaamista Mäyräkoiralle sopiviksi vaan yrittää mennä siitä, missä aita on matalin ja arvostaa puolestaan suuresti Bassen helppoa ja mutkatonta tapaa kääriytyä rullalle minkä tahansa nukkumapaikaksi osoitetun, pehmeän alustan PÄÄLLE.

Kun Mäyräkoira on tuskastuneena askaroinut lainapedin kimpussa, Basse on tietenkin nukahtanut Mäyräkoiran paikalle. Mäyräkoira ravistaa sateenvarjon paukutusta muistuttavalla äänellä korvansa vielä viidennen kerran ja hyppää nojatuoliin. Mutta ei, sen on palattava lattialle, koska nojatuolissa ei voi nukkua yöllä! Siihen on hyvä käpertyä aamulenkin ja aamupalan jälkeen, kun ihminen keräilee kännyköitään ja eväitään ja on lähdössä töihin. Mutta yöllä nukutaan pedissä, ja siihen vedoten nojatuoli ei ole hyvä paikka, varsinkaan jos muutkin nukkumapaikat ovat vähissä. Sitä paitsi, Mäyräkoira pudotti tuolista alas hypätessään istuintyynyn, joka tekisi tuolista juuri sen pehmeän ja ylellisen pesän, joten sekin nukkumapaikka on hylättävä.

Mäyräkoira yrittää kävellä olohuoneen lattioilla mahdollisimman kovaäänisesti, karttaen mattoja, että kynnet rapisevat laminaatilla kuuluvasti. Se kiertää sohvan alta, hankaa selkäänsä sen pohjaan, kulkee takaoven ohi, nojatuolien takaa ja toista seinänviertä pitkin keittiöön. Mutta ihminen ehkä nukkuu, koska mitään huokausta ei kuulu vastaukseksi Mäyräkoiran kommunikointiyrityksiin.

Kun Mäyräkoiran suureksi kehuttu viisaus ja nerokkuus kohtaa päätepisteensä ja sille on ylivoimaista löytää hyvää nukkumapaikkaa Bassen lattialla lojuvan lampaantaljan, tyhjänä ammottavan nojatuolin, lattialle pudonneen istuintyynyn ja muutaman neliön kokoisten mattoalueiden joukosta, se ryhtyy ajamaan asiaansa. Kello on nyt 02:29. Mäyräkoirahan kartoittaa hankalat tilanteet herculespoirotmaisen nopeasti ja ryhtyy toimeen heti, kun sen harmaat aivosolut antavat käskyn, eli heti.

Mäyräkoira asettuu olohuoneen ovelle, viimeiselle pehmeälle karvalankamatolle ennen eteisen hyisen kylmää lattiaa, riittävän kauas makuuhuoneen portista, jonka vaiheilla notkumista ihminen on osoittanut paheksuvansa. Mäyräkoira lataa kaikki tunteensa ja tahtonsa seuraaviin ääninäytteisiin, jotka alkavat monotonisilla ööööö-äännähdyksillä, muuttuvat vaativammiksi, vivahteikkaiksi ja lopulta säälittäviksi haikuiksi.

Ihminen valvoo sängyssään. Ensimmäiset korvanravistukset ja kynsien rapinat kuultuaan hän tietää, mikä hänen kohtalonsa on tänä yönä. Huonounisen ihmisen painajainen: joten kuten alkanut yöuni katkesi klo 02:25 ja edessä on joko tuntikausien tahtojen taistelu tai ihmisen nöyrtyminen ennen kuin loputkin unet hajoavat hermojen myötä. Tilanne on Mäyräkoiran kannalta otollinen. Se opettaa, ei ihminen. Ja koska homma toimii ja tehoaa, ensi yönä voi ihan vaikka ajankulukseen heitellä peittoja ja pudotella tyynyjä ja marssia olohuoneen paljaita seinänvieriä pitkin ja asettua makuuhuoneen ovea lähinnä olevalle matolle kertomaan ihmiselle, mitä Mäyräkoira on vailla.

Hyvää huomenta kaikille Mäyräkoirille! Olipa hyvä, että tänäkään aamuna en voinut nukkua pommiin. Koska en nukkunut silmällistäkään sen jälkeen, kun Mäyräkoirani tervehti minua iloisesti olohuoneen matolla, heittäytyi selälleen kieppumaan, nappasi vetoköydän ja kantoi sen minulle ja... riittävän suuren mulkaisuni ja ärähdykseni jälkeen kääriytyi muitta mutkitta uudelleen pedatun petinsä ja peittonsa sisälle, huokaisi ja nukahti.

PS: Basse kipitti lampaantaljansa päälle ja kääriytyi rullalle. "Vihdoinkin", sen pieni olemus näytti kertovan. "Tuota Mäyräkoiran mölinää en olisi kestänyt koko yötä, mutta onneksi emäntäni on viisas ihminen... zzZZZZZZzzz..."

tiistai 8. tammikuuta 2013

Palkintokorut

Tuulia voitti joulukuun arvonnassa. Tässä voittajalle lähdössä toiveen mukaan (tai hiukan sinne päin... ;D ) tehdyt korut. Korvakoruihin toiveena oli hopeanvärinen kukka ja jotain sinistä. Turkoosit kissansilmähelmet pääsivät kukkien seuraksi.

Rannekorusta tuli sellainen cocktail sinistä, hopeanväristä ja mustaa, että arvelin koko homman menevän uusiksi ;) Mutta voittajalla on selvää seikkailumieltä - koru lähtee Tuulian ranteeseen kahdella mäyräkoirariipuksella ja kahdella lasipisarahelmellä varustettuna.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Vähän ametistia

Ametistin väriset, viistehiotut lasihelmet, roosan sävyiset helmiäislasihelmet,
hopeanväriset helmihatut ja hopeanvärinen välihelmi.


Rannekoru, jossa samoja helmiä. Värit kuvissa ovat taas valaistuksen takia liian kellertävät.





lauantai 5. tammikuuta 2013

Lupauksia ja vuoden kuvia

Vastaan Ollin blogissa olleeseen pyyntöön, ja kuulutan julki meidän porukkamme uuden vuoden lupaukset (Lupaamme kaikkea koko vuodeksi ja joka päivä uudelleen :D)

Mai:
-Hermoilen vähemmän, lenkillä tuskin ollenkaan...
-Syön herkkuja vain juhlissa.
-Olen säästäväinen...

joo, joo, mennään asiaan, eli pyrin kaikkeen, kokonaisvaltaisesti elämää kantavaan ja terveyttä sekä hyvinvointia parantavaan, enkä murehdi, jos en siinä aina onnistu.

Arttu:
-hauskutan emäntää, tiedän monta juttua, millä sen saa nauramaan ;) Voin esim. keikkua selälläni ja kiemurrella kuin mato pitkän tovin, kun emäntä istuu lattialla ja rapsuttaa masusta.
-syön puruluita tuplasti enemmän
-yritän edes joskus ehtiä ruokakupille ennen Bassea
-kevään tullen ulkoilutan emäntää taas monta kertaa päivässä: annan sen nyt luulla, että olen vanhentunut, kun en notku ovella. Hah, pidän mukavuudesta ja lämmöstä, ja sitä on talvella vain sisällä.
-lupaan olla Oikea Mäyräkoira, siihen sisältyy kaikki

Basse:
-öö... mä syön ja nukun ja leikin koko vuoden!

Ihanaa jatkoa tälle vuodelle ja kiitos blogissa vieraileville sekä kommentoiville. Olemme iloisia teistä :)

Kuvilla kerrottuna, olemme kuluneen vuoden aikana olleet:

hyväntuulisia toimistovierailijoita

uteliaita

valokuvamalleja

väsyneitä

hölmön näköisiä

hämmentyneitä

kiinnostuneita

juuri trimmattuja

skeptisiä

söpöjä

pallohulluja

koko ajan yhdessä

tarkkaavaisia

pakahtumassa silkasta ilosta ja kesästä!

perjantai 4. tammikuuta 2013

Arvonnan voittaja :)

Joulukuussa blogissamme oli arvonta, jonka voitti...

TUULIA
joka on yksi uusista, kivoista tuttavuuksista ja kävijöistä blogissamme.
Onnea Tuulialle, kuvat palkintokoruista laitan joskus myöhemmin näkyville, koska työvaiheet ovat hiukan vielä kesken ;)

Kiitos kaikille osallistuneille ja koruja tilanneille!

Turkoosi Mäy-setti


Turkooseja särölasihelmiä ja isompi turkoosi huurrelasihelmi yhdistettynä hopeanväristen ja mustien helmien kanssa rannerenkaaksi.
Tähän laitoin toivomuksesta kaksi mäykkyä ja kaksi sydäntä riippumaan.


Rannekorun kavereiksi korvikset...


...ja kaulakoru :)
Hyvää matkaa näillekin koruille uuden omistajan luo.



torstai 3. tammikuuta 2013

Lila & lime


Mukava väriyhdistelmä :)  Tilaajan toive, jota tulen käyttämään jatkossakin.
Vaaleanvihreä raikastaa pehmeitä ametistin sävyjä kivasti.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uudet mäyräkoirakorut

Tässä vuoden ensimmäiset Mäy-korut, uusia mäykkyriipuksia korvakoruina ja turkoosissa mokkanauhassa.


Tästä tein riipuksen, jossa mäyräkoira on liimattu laavakiveen kiinni ja hopeoitu papuketju kiinnitetään lukolla edestä.

Ihan kamala taustaväri, mutta kun ei millään löytynyt sopivan väristä paperia, josta sekä vaalea ketju että tumma kivi erottuisivat :)