tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kaulakoru 4.

Sininen on aina lempivärini.
Sen lisäksi on vaihtuvia lemppareita, tällä hetkellä vahvimpana pinkki.






perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lenkkimaisemia

Olen ihastuneena seurannut muiden blogeissa kuvattuja lenkkimaisemia. Sitten luulin löytäneeni omalta reitiltämme jotain ylivoimaisen ihanaa. Raahasin kameralaukun + kaksi koiraa paikalle ja totesin jo kameran etsimestä, että ei se siltä näytä kuin luonnossa. Tulkaa paikan päälle katsomaan, mutta tässä yritys kuvata kukkaista rinnettä.


Kukat rinteessä ovat tällaisia, minä en niitä tunnista. Olisivatko jonkun puutarhasta karanneet. 




Viime vuoden myrskyn tuhoja näkyy vielä siellä täällä.
(Ystävämme Myrskyliini, et sinä ole tätä aikaan saanut ;)

Nämä puut ovat ikuiset kaverukset :)

Niin taitavat olla nämä lenkkeilijätkin, joiden ansiosta näitä maisemia pääsen ihailemaan.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kaulakoru 3.

Tämä on kai jollakin tavalla "mun tyylinen" koru, tai ainakin tykkään väreistä ja materiaaleista tosi paljon.



lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ellin tuliaispussi

Anna jo, avaa se Ellin antama tuliaispussi!!

Aika makeet värit ja soundit ;))

 Tästä lähtee kovempi ääni!

Onkse tuliaispussi tyhjä? Varmana kans?

No, jos mä sit alan leikkii tällä...

Ei kai Arttu vaan saa sillä aikaa jotain namia??

Mun mielestä pussissa oli vielä jotain.

Mamma! Pidä Arttua silmällä, mä leikin nyt mun tarantellan kanssa.

Moms, moms...

Nyt riitti huvittelu, vanhemman oikeudella, otan nämä molemmat!


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kaulakoru 2. ja 2b

On niin kiva "numeroida" nämä ensimmäiset kaulakorut :) Olen innoissani, kun löysin askartelusta uuden ulottuvuuden, joka jaksaa innostaa nyt, kun korttien tekeminen maistuu puulta (tai pahvilta...).




Tässä toinen versio samalla idealla.
Fimo-ruusun vaaleanpunainen oli hiukan eri sävyä, mutta en pujottele kolmatta kertaa tätä, en...
Ruusu on valmiina ostettu. En osaa tehdä kuin paperiruusun :)

torstai 19. heinäkuuta 2012

Puutarhahuolia

Mikä viheliäinen syö karpaattienkellon kukkia:

...sekä syysleimun ja...

...jopa kuunliljan lehtiä!

Kukkapenkissä näin kaksi reilun leppäkertun kokoista, kullanruskeata kovakuoriaista, ne oli hiukan kulmikkaita muodoltaan. En tunne näitä tuhoöttiäisiä, mutta en halua niitä heti ensimmäisenä kukkakesänä meille.

Minttu ja persilja ovat saaneet mustia pieniä vieraita, voiko lehtiä käyttää?
Ketä ovat nämä kurjat kesävieraat? Miten niistä pääsee eroon...

 Juhannusruusu näyttää tältä harmaine lehtineen.

 Vihollisista viimeisin kurkkii naapurin aidan raosta, humalaköynnös täynnä kirvoja!!!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Heinäkuinen tiistaipäivä

Aamulla satoi, ja satoi...
Koirapojat nostivat jalkaa takapihan puskaan ja puuhun - ja juoksivat petille takaisin. Eivätpä tienneet, mikä yllätys odotti :) Paitsi että iltapäivällä ilmestyi lämmittävä aurinko esille, autolla huristeltiin tapaamaan Elliä.
Perillä meitä oli vastassa Elli iloisen emäntänsä kanssa, meidät otettiin sydämellisesti vastaan.

Harvinainen kuva, kaikki kolme koossa :)
Arttu ilmeisesti pokkaa Ellille, joka juuri pussaa Bassea...

Basse ja Elli tavattiin useaan otteeseen kuiskuttelemassa...

...tai tuijottelemassa toisiaan!

Vaiherikkaan päivän päätteeksi päästiin kotiin tuliaisten kimppuun!
Arttu on ominut erityisesti Basselle osoitetun naruPallon!

Mutta Basse pelasti naruPallon ja toi sen kuvattavaksi.

Näin mä huisputan sitä!!
Paras lelu ikinä!!


Tässä koirapoikien muut tuliaiset, jotka Elli lähetti kotiin testattavaksi. Näistä irtosi riemu seuraavana päivänä, naapureiden vuoksi en uskaltanut SukuLakun vaativasta kerjäämisestä huolimatta avata tuliaiskassia keskellä yötä, jolloin kotiuduimme. (Emme me Ellillä niin kauan olleet ;) jatkoimme matkaa uimarantaan, josta ei tietenkään ole kuvia!!)
Nämä vinkuotukset saavat ihan oman postauksen, kunhan kone seuraavan kerran toimii näinkin vilkkaasti :)



Minä sain ihanan kaulakorun, kiitos Ellin emäntä!!
Korukuumeeni nousi sata astetta tällä reissulla, kun katsoin hänen tekemiään ihania korusettejä.

Kiitos tuhannesti vielä ihanasta iltapäivästä. Vieraat viihtyivät niin, että eivät melkein huomanneet lähteä ollenkaan kotiin :)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

AB iltalenkillä

Sir Arthur: Nuuuuuuuh <3
Don Sebastian: ??

A: Lips, lips...
B: ??

A: Pieni vastauskirje tällekin koiraneidolle...
B: ??

---

B: Mä käyn vähän täällä... puh-puh... Arttu, Arttu, mä tein sen!!
A: ??
B: No, kirjotin jollekin tytölle, tukevan kirjeen!
A: Ääliö...

---

B: Mamma, mitä tytöille kuuluu kirjottaa...
Emäntä: Koko sydämestä, ei muulla väliä :)
B: Ai sydämestä, miks sit pitää pissiä joka paikkaan??
Emäntä: Eh, kysy Artulta :/

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Loma-askartelua

Tein ensimmäisen kaulakorun. Tämä oli korttien väsäämiseen verrattuna helppoa! Tosin ei aivan yhtä halpaa, ainekset piti käydä melkein kaikki ostamassa. Koru näyttää minusta kaulassa paljon paremmalta kuin kuvassa, mutta enpä silti laita kaulaani kuvaan ;)


Pidin kovasti noista valkoisista "suomuista", joita on kaksi ison pallon kummallakin puolella, ennen kuin valkoiset pyöreät helmet alkavat.


Pitkulaiset, hopeanväriset "helmet" olivat myös käteviä, niistä sai aika nopeasti koottua kaulakorun yksinkertaiset, niskan taakse jäävät kohdat.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Lenkkipohdintoja

Mukavalla metsätielenkillämme tuli taas koirankoulutusasioita mieleen. Kaikki lenkit ovat koulutusta, loppumatonta asioiden kertausta. Pakko tunnustaa, luulin Artun tullessa, että pentuaika on koulutusta, sitten helpottaa ja asiat sujuu rutiinilla. Ehkä joillakin, ehkä toisilla roduilla/yksilöillä, ehkä meilläkin vielä joskus. Nyt kuitenkin mennään Artun kanssa vähenevän muistuttelun tietä, Bassella on vielä enemmän totuttelemista, koska sen "lapsuus" ja tämä hetki ovat varmaan melko erilaiset kaikin puolin. 

Huvittava huomio: kun Basse ei tottele "tänne"-käskyä, sanonkin "kom!", ja useimmiten se tehoaa :) Mietin vain, onko niinkään kyse äidinkielestä kuin siitä, miten tuo kutsu on sanottu. Minä unohdan helposti kärsivällisyyden ja äänen alentamisen ja menen ihan vikasuuntaan.

(Kuvat eivät liity juttuun, ovatpa olleet viihdykkeenä kuvatuille koirille ja lukijoille :)

Kuka tottelee ketä?

Positiivista oli lenkillä huomata, että Arttu tosiaan katsoo minua ja odottaa oikeissa tilanteissa toimintaohjeita.
Jos Basse jää nuuskimaan ja pysähdyn, Arttu kuulee askelteni äänistä, että nyt pitää odottaa. Se katsoo yli olkansa, juurikin minua, vaikka uskon sen ymmärtävän pysähdyksen syyn. Kun jatkan matkaa, Arttukin lähtee liikkeelle. Sen katse tuntuu kertovan "joko se kakara on messissä, voidaanks mennä?" Ja jos Basse jää kovasti jälkeen, mutta minä kävelen edelleen, Arttu vilkaiseekin joskus siinä tilanteessa huolehtivasti taakseen Bassea.

Basse aloitti yhteisen taipaleemme hyvinkin sekavana, ketä sen piti totella :) Minua se napitti usein lenkillä liikuttavan suloisesti, mutta seurasi silti Arttua askel askeleelta. Nykyään Basse on paljon rohkaistunut, uskaltaa nuuskia ja tutkia omiaan tien varsilla ja kiinnostuu Artun tekemisistä vain, jos on merkkauksista kyse. Muuten matkiminen on vähentynyt paljon.



Onko omistaja aina oikeassa?

Lenkkikurinkin suhteen olen todennut, että toimimattomat metodit on voitava tarvittaessa muuttaa. Olen yllättynyt, että saatuaan enemmän liikkumavapautta metsälenkeillä koira on tullut jopa tottelevaisemmaksi. Kurinalainen sivulla taapertaminen ei olekaan paras tapa ulkoilla, vaan vastapainoksi tarvitaan vapaampia tilanteita. Jatkuva sivulle hokeminen aiheutti melkoista ristivetoa aiemmin. Minä jäkitin koiraa sivulle, koira yritti koko ajan kytätä tilannetta päästä menemään vapaasti niin pitkälle kuin hihnaa riitti.


Metsätiellä sallittu kuljeskelu tien molemmin puolin ei ole sanottavammin muuttanut lenkkikäyttäytymistä pyöräteillä, joissa minusta koiran on ehdottomasti kuljettava omistajan vierellä. Tien laidasta laitaan poukkoilevien koirien omistajat ovat kuin punainen vaate... Yleensähän se olen minä, joka joudun väistämään ojaan asti, vaikka pidän koirat muutenkin kohtaamistilanteessa sivullani, ojan puolella. Mutta vastaan tulevat, tiellä siksakkia risteilevät koirakot lyhentävät vain aavistuksen verran hihnaa kohdallamme, mikä ei riitä alkuunkaan hurjistuneiden urosten kanssa. Äyh, että ottaa niin usein kupoliin!


Loppukevennys ;)

Bassen kakkeliskäyttäytyminen on kuin suoraan Biolanin mainoksesta. Sen verran on siis vähintään tehtävä asioita joka lenkillä :) Joskus on ihan pakko hyräillä mainospätkää, kun toinen kyykistyminen tapahtuu :)
Hassua, mutta Basse näyttää ihan kissalta päkistellessään ojan pohjalla peppu kanervapuskassa ;))


(Oliks pakko taas keventää kaikkien luettavaks...)





lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kesän nurja puoli

Lemmikille sattuneet vahingot ja pienetkin haaverit sattuvat omistajaankin. Pienen olennon vaivoja haluaisi helpottaa, jos vain mahdollista. Liikuttavaa on myös, kun lemmikki tulee pyytämään apua ihmiseltään.

Lomareissullamme vietimme puolet ajasta maalla. Päätinkin aurinkoisena päivänä antaa koirien nauttia pihalla olosta mahdollisimman paljon. Ihan vapaana ne eivät voineet olla, mutta kohtuullisen pitkät hihnat antoivat Artulle tilaa jahdata kärpäsiä (tai mitä lie...). Basse nakersi tyytyväisenä keppejä varjossa.

Kuulin avoimesta ikkunasta Artun hätääntyneen äänen ja näin, että se juoksee vauhkona ja kyntää kuonolla hiekkaa. Mielessä kävivät tietenkin käärme ja ampiainen, kun juoksin hakemaan koiran sisälle. Se katseli minua turpoavin silmin, hankasi tuskaisesti kuonoa mattoihin ja kaapi käpälillä naamaansa. Huomasin, että sillä oli ympäri kehoa yhteensä kymmeniä paukamia. Eikä aavistustakaan, mikä ne aiheutti.

Ensimmäiseksi vein Artun suihkuun ja valelin sen päätä ja kuonoa kylmällä vedellä. Ihan jo senkin vuoksi, että sen naama oli hiekassa, ja se lisäsi kuonon ärsytystä entisestään.

Onneksi mukana oli kortisonivoidetta kuonon päälle nouseviin rakkulamaisiin patteihin. Voi, miten hartaasti Arttu ojensi kuonoa minua kohti, kun hieroin siihen varovasti voidetta! Kaapista löysin kyypakkauksen, josta annoin yhden tabletin makkaranpalan sisällä. Arttu oli niin tohkeissaan tukalasta olosta, että söi tabletinkin sylkemättä.

 Kuvissa Arttu ja hengenpelastuspussukka. Kuvat eivät liity tapahtumaan, koira on tässä ihan kunnossa :)

Mikä ikinä reaktion syynä sitten olikin, jo puolen tunnin sisällä koiran olo helpottui. Syylliseksi voi veikata jotain hyönteisiä (miksi Bassella ei ollut mitään paukamia?), Artun syömän kasvin aiheuttamaa allergista reaktiota (mikä voi olla niin ärhäkkä kasvi nurmikolla?) tai pieniä piikkisiä ruusunoksia, joita oli sen puun alla, jossa koirien hihnat olivat kiinni (en usko Artun pyörivän nimenomaan ruusunoksissa). Hyttysiä ei näkynyt ainuttakaan, kotona niitä on laumoittain, joten ne ovat poissa laskuista.

Seuraavana aamuna tapahtuneesta oli Artulla muistona enää hiukan tavallista punertavammat huulet, jotka saattoivat olla ärtyneet raapimisesta. Arttu nukkui kuitenkin yön mainiosti ja oli aamulla tosi siloposkinen siihen pattipäähän verrattuna, joka illalla sykertyi emännän viereen sohvalle peittonsa alle, urahteli ja haki asentoa, kunnes kutina ja polte helpotti. 

Mieleen nousi Artun pentukesältä tapaus yhdeltä lenkiltä. Arttu syöksyi päätä pahkaa tien reunasta ojan pusikkoon, jossa valitettavasti kasvoi iso nokkospuska... Pieni koira ryntäsi ääntä päästämättä luokseni ja työnsi kuononsa syvälle kainalooni. Pieni kuono rukka, kovia kokenut...

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Matkavalmisteluja

Emäntä: Arttu, etsi pallo. Otetaan se mukaan.
Arttu: Viuh, vauh, ei näy täällä eikä täällä, kipiti, kopiti...
Emäntä: Kurkataan saunaan, etsi sieltä.
Arttu: Nuuh, tää on pallo.
Emäntä: Tuo tänne.
Arttu: Töks, sinne päin kierii...
Emäntä: Tuo tänne se pallo...
Arttu: Siinä. Palkka?
Emäntä: Hyvä, taitava :) Nyt pestään tää pallo, se on ihan likanen ja tomunen.
Arttu: HÄH! Siis mitäÄH? Sä KASTELET mun pallon!?
Emäntä: Jooo-o...

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Sarjakuva ilman kuvia

Basse: Hei, tulkaa ottamaan multa tää sukka!
Arttu: Ei jaksa...
Basse: Tylsä, älkää olko siellä sohvalla, tääl on sukka!!
Arttu: Haukotus...
Basse: Mä tuon sen lähemmäs, yletyksää nyt? Ota!
Arttu: -
Basse: No, mä tuon sen sit sohvalle. Tässä on tää sukka, ota ny.
Arttu: Ok, avaan suuni jo valmiiks, laita se sukka sinne...
Basse: Ota, ota, ota!!
Arttu: Hei, mihis emäntä nyt heitti sen sukan! Äkkiä perään!!!
Basse: Hei, se oli mun sukka, tänne se sukka, heti mulle mun sukka!
Arttu: Ärrh, pörrh, tuu hakeen, ärrrrhhhhh....
Basse: ÄRRH! Ette kyllä ota mun sukkaa, mä vien sen pois!
Arttu: Huoks, oot sä kyllä niin...
Basse: "Ravistus-ravistus-ravistus..." Tyhmä sukka, nyt pysyt mun kanssa.

Emäntä: Kiitos päivän hymyilyannoksesta, pienet koiraseni :)

Helteen pehmittämät

Kukkapenkissä näkyy vihdoinkin kesän merkkejä.


Miksei saa mennä ulos? Olin vaan kaksi tuntii aamulla! Mihin paistaa aurinko? Mitä varten odotetaan iltaan? Miksei voi olla koko päivää helteessä? Mistä se helle tuli? Onko helle sama kun kesä? Eiks me odotettu kesää!!!


Täytyykö mun olla aina tämän blogin pelle?


Mun päähän et laita järsittyjä käpyjä!

Mentäis ulos... ihan pikkusen vaan.