tiistai 17. tammikuuta 2012

Arttu muutosten keskellä

Tulin kotiin. Siis Minun kotiini, jossa tuo kiitinkäinen on ilmeisesti asustanut koko ajan poissa ollessanikin. Ainakin päätellen siitä, että se on jättänyt tassujen, kuonon ja vähän pyllynkin hajuja lähes kaikkialle. Onneksi se on tajunnut jättää Minun kuljetuskoppani eteisessä rauhaan. Olen nyt lepäillyt siinä aina, kun siltä tuntuu, yövynkin siinä, koska se on riittävän iso Minulle. Aamuisin tosin menen herättyäni vankkuripetiin, tungen itseni sinne kiitinkäisen luolaan ja olemukseni saa sen lähtemään yöpesästään ihan suosiolla. Useimmiten emännän jalkoihin nojailemaan... vauva ;/

Tarkoitus oli aloittaa matkakertomus, mutta nämä Minun kotipesäni muutokset sekoittivat pääni siinä määrin, että aloitankin niistä. Tuon vajaamittaisen karvaipanan kaikkialle laajentuneen reviirin lisäksi löysin jotain tyrmistyttävää. Osoituksen emäntäni todella vähäisestä älykkyydestä ja lähes kyvyttömyydestä koirien kanssa elämiseen. Makuuhuoneen ovelle on ilmestynyt jokin valkoinen, jossa on ovi, ja toisinaan se suljetaan. Portti lienee ihmisten käyttämä sana, minusta se on eläinsuojelurikos, kulkulupani rajoittamista ja sinällään henkistä nöyryytystä.

No, oletan että se on hankittu tuota pikku-apinaa varten. Onhan täällä vieraillut poissa ollessani ihmisiä, myös sellaisia jotka pelkäävät Minua ja kiitinnkäistäkin. (Sohvalla oli vielä melko hyvin havaittavia aromeja hajuvedestä, nahkalaukusta, ripaus jostain herkusta mitä oli tarjottu kahvin kanssa...)

Mutta miksi portti suljetaan aamulla, kun olen virkeä rauhallisten yöunien jälkeen ja haluan ehdottomasti valvoa emännän pukeutumista. Sukkien jalkaan vetäminenhän on selvä merkki lenkille lähtemisestä. Sen vuoksi on minusta asiallista juosta ulko-oven ja sukkien kanssa hidastelevan ihmisen välillä. Hypin hänen polviaan vasten, pyörin matolla selälläni, urisen ja olen kaikin puolin miellyttävä koira. Minusta portti on aivan väärässä paikassa. Se pitäisi laittaa vessan oveen. On nimittäin ajan haaskausta poiketa aina sinne ennen Minun lenkille lähtöäni!

Tämä tästä. Toivottavasti ensi kerralla pääsen asiaan, matkamuistelmiini.

5 kommenttia:

  1. Moi Arttu! Missä sä olit näin kauan poissa kotoa, että kaikkee kaameuksia on tapahtunu? Hyvää kotiinpaluuta kuitenkin:)

    VastaaPoista
  2. On se Arttu välillä niin väärin ihmisten ajattelut koiria kohtaan.Se on vaan hyväksyttävä...Tosin Ossi teki niin, että portista huolimatta se väänsi itsensä yläkertaan nukkumaan sohvalle kun siinä oli ensimmäisen pienan välissä mäyräkoiran juuri ja juuri mentävä rako.Siinä portti ryskyi kun Ossi tuli yläkertaan. Sitten siihen portin taakse laitetiin sellainen iso pahvilaatikko mutta luovutimme kun Ossi pääsi pahvilaatikosta huolimatta yläkertaan.. Joskus sitä mäyräkoira voittaa.. Tsemppiä Arttu toivottaa Ossi ja M-L

    VastaaPoista
  3. Ne on ne pienemmät versiot ja niiden reviirinvaltausmeininki! ;) Ei voi aina vanhempi koira ymmärtää, että minkä takia on baletin käsikirjoitus pistetty uusiksi ja sooloilua harrastaa vauvakoirakansalainen vaikka jykevämpää ja vanhempaakin mallia olisi tarjolla ;)

    VastaaPoista
  4. Makuuhuoneiden ovet suljetaan aina, kun jään yksin kotiin. Ei voi pieni koira ymmärtää, että ihminen kieltää yksinäiseltä koiralta sen ilon, että pääsisi lämpimien vällyjen väliin nukkumaan.

    VastaaPoista
  5. Tiitu: Heh, ei täällä tarvi kun selkänsä kääntää, niin mamman lellivauva Basse ottaa ohjat käsiinsä ;)

    M-L: Hmm... en taida väännellä porttia, meidän mammalla on kova ääni...

    Maria: Just niin. Ja pelkään, että Basse on koira mallia "ikuinen vauva"...

    Olli: Huokaus, sinäkin ymmärrät ;)

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)