lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kevätpuuhia

Koira kotiutui keskiviikkona pidennetyltä pääsiäislomaltaan. Kotona jatkui ruokakiukuttelu, mutta kääntyi lopulta emännän voitoksi. Asia on hiukan tulkinnanvarainen, koska myönnyin laittamaan hiukan jauhelihaa tai naudanmahaa ruuan sekaan. Aluksi ei kelvannut niinkään, mutta kun sama kuppi ilmestyi kolmannen kerran päivän aikana ruokapaikalle, johan alkoi Aapeli maiskuttaa :)

Eli koiran menu on tällä hetkellä:
-Beiflocke-hiutaleita
-kuivalihaa
-NEU-linturuokaa
-jauhelihaa mausteeksi, jos kaapissa on

Hiutaleet ja kuivalihan liotan ohjeen mukaan, parin päivän satsin kerralla. NEU-ostoksille tuskin menen toiste. Kilon pötköstä on syöty vasta puolet, kun loput on laitettava roskiin. Eihän sekään nyt viikkoja sulana kestä...

Takapiha on haravalla rapsutettu puhtaaksi. Arttu on yllättänyt tottelemalla, kun kiellän haukkumasta ohikulkevia naapureita. Tämän kesän projekteja koiran kanssa ovatkin turhan vahtinalkutuksen loppuminen (ainakin silloin kun olen itse paikalla) sekä pyöräily. Sitä kokeillaan heti, kun joku saa ilmaa renkaisiin, joissa on todella hankalat venttiilit!

Mieltä ilahdutti, kun eilen illalla kävelimme lähikauppaan hiukan ennen sulkemisaikaa. Jätin Artun koiraparkkiin, hain pakastevihannespussin ja palasin nopeasti (hiuka sydän syrjällään...) Siellä koira nuuskutteli maasta muiden parkissa olleiden hajuja :) Iloinen tepastelu ja hyppelehtiminen sai ohi kulkevan pariskunnan huokaisemaan "Onpa se nätti (nainen)... niin on kaunis kuin mikä (mies)"

Pihan haravaointikin oli varsinainen sosiaalinen tapahtuma, kun Artun ansiosta 5 ihmistä pysähtyi matalan pensasaitamme taakse juttelemaan - koirasta ;)
Aita on tosiaan matala, juuresta harva, ja peittää vain yhden sivun pikkupihastamme. Kerään rohkeutta pyytää uudelleen lupaa verkkoaidan laittamiselle. Olis rentouttavampaa olla koiran kanssa pihalla kesällä, koska se on yhä kovin ärsykeherkkä ohi kulkevien perään.

Hauskaa vappua kaikille :)

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Vapaa koira - koiravapaa

Eilisen koirienpäivän kunniaksi Arttu pääsi maalle. Koirakaverin ja palvomiensa ihmisten pariin :) Saimilandiassa tehdyt verryttelyharjoitukset veivät sen verran mehut talven aikana rapakuntoon joutuneesta koirasta, että harkitsin jo kyläkutsun perumista. Mutta onhan koiran päästävä elementtiinsä edes koiran omana päivänä...

Viikon mittainen sohvakieltokin rapautti jotakin. Huomasin, että koira taantui kohti viime syksyä, jolloin ei meillä vielä tuota yhteisten lekotteluhetkien ylellisyyttä ollut. Se oli "patja lattialle ja koira kainaloon" -aikaa, ja siinä koiran läheisyyden tarve pääsi täyttymään melko epäsäännöllisesti. Enkä jaksanut ihan jatkuvasti istua nojatuolissakaan koira sylissä...

Sohvakielto päättyi juuri eilen ennen koiran lähtöä kyläreissulleen. Olihan se onnellinen, mutta myös hämmentynyt. Pääosin en ollut joutunut sitä komentamaan sohvalta alas tähänkään asti, vaan sohvalla oli esteitä, mutta niiden viesti oli ilmeisesti ollut selvä; pääsy kielletty. Koira tuli vapautuneelle sohvalle, mutta meni pian takaisin petilleen lattialle. Kurkki selkänojan yli ikkunasta, mutta palasi lattialle. No, ainakin osa irtoavista karvoista kulkeutui siis edelleen lattialle ;//

Mutta lisää todisteita läheisriippuvaisen koiran läheisyydentarpeesta tuli, kun Artun hovikuski soitti automatkalla, että koira on liimautunut kuskin kylkeen, istuu käsijarrun päällä ja painaa kuononsa kuskin poskeen... Meillähän automatkat sujuvat nykyään minun saneleman kurin ja järjestyksen mukaan niin, että koira on takapenkillä, jossa on myös kuljetushäkki. Siihen käskytän sen aina autosta poistuessani ja jos koira ajon aikana notkuu liian pitkällä etupenkkien välistä. Muuten se saa toistaiseksi makoilla rauhassa takapenkillä, kunhan ei kitise eikä tuppaa syliini. No, en usko että tavat tuolla reissulla tarttuvat, onhan Arttu kylässä päässyt myös sänkyyn yöksi nukkumaan, mutta kotona ei edes mieti enää sitä vaihtoehtoa. Joten kukin talo eläköön tavallaan, kunhan koira palautuu ajallaan...

Ajoittain vapaapäivä lenkityksestä ja ruualla maanittelusta tekee hyvää! Nyt lihapullien paistoon ja vieraita odottamaan ;)

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Aurinkoista pääsiäistä!

Kiitos edellisistä kommenteista. Emäntä hurahti siivoilemaan, koira nirsoilee ruualla (myös puurolla) ja lähdemme kohta avaamaan kevätkautta Saimilandiassa :) Jospa Arttu alentuis hyppäämään edes viiden sentin esteen yli... Ainakin leikkiä ja touhua tiedossa.

Hyvää pääsiäistä kaikille, auringon lämmössä ja lintujen laulussa.

Kaksi vuotta sitten pääsiäisenä oli tällainen meininki :)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Puuroa ja putsausta

Selvisihän sekin lopulta, miksi uusi uljas NEU-ruoka ei Artulle kelvannut. Ei lopulta edes mahapullien kera. Arttu on yleensä reipas ruokailija, joten aloin jo tuskastua parin viikon nirsoiluun. Jostain sain päähäni keittää taas tuttua kaura-riisi-hiutalepuuroa. Sitähän koira on lappanut viimeisen vuoden jauhelihan, kasvisten, kananmunan tai muun lisukkeen kanssa. Ja pisteli nytkin puuron sekä NEU:n kuuluvasti maiskuttaen! Asia on siis pihvi, mamma keittää edelleen puuroa (oikeastaan kiehauttaa ja laittaa kattilan haudutuslaatikkoon, tosi helppoa).

Karpalojauhetta löytyi netistä, ja sitäkin on pistelty ruuan seassa jokunen päivä. Toivotaan, että se tepsii toistuvien tulehdusten kurissa pitämiseen ja saadaan unohtaa Betadine kokonaan.

Kainalot on taas kunnossa. "Viallista" nahkaa niissä on, mutta ei punota eikä kutise :) En temppuile kuivamuonien kanssa enää, en.

Tänään oli siivouspäivä, joka huipentui koiran kylvetykseen. Se otti nokoset kylppärin lämpimällä lattialla, pyykkikoneen unettavan hurinan lähellä, ja sillä aikaa moppasin lattiat. Ikävä emäntä teki kiltisti poissa jaloista pysyneelle koiralle ikävän yllätyksen, kun kylppärin ovi menikin kiinni, ja käsky kävi suihkun alle.

Kun kuivasin koiraa pyyhkeeseen, huomasin että sen turkki on täynnä pientä irtokarvaa! Siitä sitten märin käsin sivelemään turkkia myötä- ja vastakarvaan, jonka tuloksena pesuvadissa oli lopulta kourallinen karvaa. Kumisuka oli hukassa, joten tämä konsti oli ainut mahdollinen, eikä karvanlähtö loppunut silti. Emännän selkä ja koiran kärsivällisyys alkoivat hiipua, joten karvanpoistoa pitää jatkaa joku toinen päivä.

Artun harmien listalle voisi vielä mainita sohvakiellon. Tilapäisen. Karmea karvanlähtö, kovalla työllä imuroitu ja uusilla kukkapeitteillä verhoiltu sohva... pitääkö sitä enää muuten perustella. Lisäksi siivouksen takia matot on poissa lattialta, ja koira näyttää surkeuden perikuvalta märkänä ja lattiapetille alistuneena. Pääsiäisenä kaikki on toisin :)

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Lomalla


(Näyttää kuin Artun selkään olisi ruuvattu rautatanko ja Saimi on pyllähtänyt nurin, ihan kuin koira olis poikki. Dramaattinen kuva...)

Kohtuullisen rankka talviloma on takana. Joitakin satoja kilometrejä autossa, kymmeniä metrejä ommeltuja verhoja, navigaattorin sekoilua ja maalaismaisemia on kiittäminen siitä, että vaikka väsyttää, työasiat unohtuivat tehokkaasti viikon aikana.

Arttu aloitti uransa terapiakoirana ihan omin päin, ilman koulutusta... Kävimme vierailulla palvelutalossa, jossa kymmenkunta tätiä istui iltapäivää oleskelutilassa. Olin käynyt kaupassa, ja Arttu oli jälleennäkemisen riemussaan niin tohkeissaan, kun pääsi käytävälle, ettei huomannut edes haukkua vieraiden ihmisten ryhmää. Eikä se sitten enää käynyt päinsä, kun taputtelevia käsiä ja iloisia tätejä oli joka puolella :) Vahtikoira puki salamana terapeutin puvun ylleen ja ilostutti paitsi asukkaita, mutta ehkä eniten itseään liehakoimalla täyttä päätä ja ottamalla kaiken huomion vastaan.

PS: NEU-ruuan kanssa ollaan keppuroitu nyt viikon päivät. Enää ei kelvannut kuivalihakaan, ei Beiflocke-hiutaleet, NEUsta puhumattakaan. Kerran annokseen sotkettu lihapulla sotki systeemin entistä pahemmin. Se oli myönnytys, jota ei olisi pitänyt tehdä. Lopulta keksin molempia osapuolia miellyttävän kompromissin: laitan annokseen pari mahapullaa, ja hetkessä kuppi on tyhjä ja kiiltäväksi nuoltu! Nyt on menossa lintu-NEU, jossa on perunaa ja kasviksiakin joukossa.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Miss viga?

Miss viga kui koer jalutada minu ääres nagu priima koolipoiss? Ning tema on ainult harimatu mägrakoer!

Miten kuriton, itsepäinen muuli, emäntänsä johtajaksi aikanaan vannoutunut mäyräkoira voi alentua lenkillä toistuvasti kulkemaan taluttajan rinnalla, tarviten vain pienen muistutusnyppäisyn hihnasta muutaman sadan metrin välein. Pyöräteillämme ei ole enää loskaa, pistäviä irtokiviä, vesilammikoita eikä koiralla ole tahtia hidastavaa ja käytöstä kohentavaa sadeasua yllään. Ehkä se unohti riisuneensa sen, ja jatkaa samaan tahtiin :)

Dear Dog-Trainer. Could you fix my dog? It is supposed to circulate me aroud its paw in every day and place. But now it has been too kind in jogging. I badly fear that I´m the boss nowadays.

-----------------------

"If it ain't broke, don't fix it."

perjantai 8. huhtikuuta 2011

NEU - NO!



Tässä kuva minusta viime kesänä, kun olin vielä onnellinen koira enkä tiennyt tulevasta. Eilen emäntä päätti ilmeisesti tappaa minut ruualla. Hän toi kotiin hirveän ison selkärepun, ei meinannut pysyä pystyssä sen kanssa enää viime metreillä. Repusta tuli mielenkiintoisia tuoksuja. Se reppu on aina mukana, kun lähdemme retkelle, viimeksi sinne metsämökille. Silloin repusta tuli jauhelihaa MULLE. No, vähän muillekin koirille.

Nyt reppu on pilalla. Sieltä ilmestyi jäisiä patukoita, jotka laitettiin pakastimeen. (Toivon ettei siellä olleet mahapullat saa mitään tartuntaa.) Kaksi jäi sulamaan. Toista söin illalla, koska olin niin nälkäinen. Ja sain sekaan kuivalihaa. Aamulla jouduin taistelemaan annoksen kanssa. Menin ensin pois kupilta, mutta palasin, koska maha murisi aika kovasti.

Nyt en enää kestä. Lopetan syömisen, karkaan naapuriin tai syön petini, mutta valkosipuli saa riittää. Olen varattu nuorimies, eikä se käy laatuun tässä iässä, että henki haisee! Enkä ymmärrä mitä jauhelihalle on tapahtunut. Se on kummallista, ihan kuin joku eläin olisi teurastettu kuppiini. Tahdon marketin ilmatiiviit paketit, krepatut jauhelihat takaisin, tarjouslapulla tai ilman!

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Onnittelupostaus



Pipsa täyttää vuosia, joten tässä Artulta oikein lämpimät onnittelut pusujen kera :)

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Vesikeli

Tuhatjalkaisesta mäyräkoirasta tuli hidasteleva, vedenpaisumuksen pelkoa päässään pyörittelevä tassuttelija. Sporttisten mäyräkoiranomistajien kauhistus, mutta kyllä minulle kelpaa vaihteeksi kauniisti rinnalla teputtava koira!

Minusta märkä lumi on märkää. En menisi siihen kainaloitani myöten! Mutta koira kahlaa epätoivon vimmalla asfaltin reunaan jääneessä loskaisessa lumessa, kunhan ei tarvitse astua asfaltille. Asfaltilla ei ole lammikoita eikä vettä, mutta se KIILTÄÄ niin kuin märkä asfaltti, joten siihen ei voi astua. Fobiat tekevät niin ihmisistä kuin koiristakin taitureita välttämään pelon kohdetta todella äärimmäisesti, vieden kirjaimellisesti ojasta allikkoon ;D)))

Juuri siinä asfaltin reunassa, lumen ja pyörätien rajalla, on koko talven KASAT. Joten ehkä pitää todeta, että koira joutuu vesikammossaan ojasta allikon kautta suoraan liejuun! Ellei lenkittäjä ole tarkkana, ja pidä koiraa sivullaan, kunnes seuraavan katuvalon kohdalla voi olla varma siitä, mitä sen tassuttelemassa kohdassa on.

Luopuminen lumesta tuntuu muutenkin liittyvän koiran suurimpiin murheisiin. Talvella se oli jopa haluton hyppäämään lumeen, nyt sen suurin huvi on poukkoilla märässä lumessa, kaivaa sitä vimmatusti kuin hiekkaa kesällä ja odottaa että joku heittäisi lumipallon mahdollisimman kauas hankeen. Eli ottaa kaiken irti ennen kuin se on liian myöhäistä.

Kainalot on syytä taas peittää noilla lumi/kuralenkeillä. Niihin ei juuri kajota päivisin, mutta punotuksesta päätellen yön hiljaisuudessa koira mussuttaa hiukan kutisevaa ihoa. Ostin Nutrolin-öljyä, toivon ihmeitä siltäkin. On kuulemma mainio lisäravinne, jos on kuiva tai atooppinen iho. Jospa auttaisi tähänkin. Viime viikolla näin myös ensimmäisen kerran Artun hilseilevän! Sitä kesti tasan ne päivät, kun annoin sille uutta kuivamuonaa, joka piti olla luomua ja ilman mitään lisäaineita. Olisiko tämä nyt minulta viimeinen kokeilu, toivon niin! Ostin säkin kuivalihaa ja Beiflocke-hiutaleita, tein kattilallisen Yrjölän puuroa ja yritän pysyä näillä linjoilla. Kevään tullessa ei sovi urheilla tällä allergialla enää yhtään. Kurainen maa, siitepölyt ja mikä lie nostavat riittävästi näppylöitä ilman, että emäntä suuressa viisaudessaan leikkii koiran ruualla.

PS:pupuneiti on hetkeksi jätetty rauhaan, mutta makuuhuoneen vaatekaapin päällä on koristetyyny, jossa on koiran kuvia. Arvatkaa, kuka päivystää sitä!!!