keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Väsytystä ja voittoja

Kiitos kommenteistanne edelliseenkin, tuskastuneeseen postaukseen.

Arttu kävi purkamassa energiaa koirakavereilla ja löysi uuden tyttöystävän, jonka tarhan luokse tallasi oikein polun. Tyttökaverin juoksu oli jo päättynyt, mutta Artun nenää ei huijata... Paikalla oli muitakin koiria, ja pieni kissa, joka huvitti itseään läpsimällä koirien häntiä, hassun näköistä! Itsevarma kisu oli kiinnostava, mutta aika arasti Arttu yritti nuuhkia sitä.

Kotimatkalla harjoiteltiin autossa uuteen kevythäkkiin rauhoittumista. Koira on nukkunut siinä jo viikon verran kotona. Takapenkiltä häkistä kuuluva narina ja volina oli selvästi mua koettelevaa. Mutta ei hermostuttanut yhtään, kun koira oli näkymättömissä, ja äänestä kuuli että kauaa ei jaksa...

Aina kun narina yltyi, parkkeerasin kaupan pihaan (jolloin ääni taukosi, koska ulisija luuli pääsevänsä ulos) ja ilmoitin tutun asian: "Odota täällä." Kaupassa kävin pyörähtämässä, ja palasin hiljaiseen autoon. Ensimmäisellä kerralla tosin häkistä kuului niin kova hännän paukutus, että pelkäsin päällikankaiden puolesta ;)
Kolmannen kaupan jälkeen häkissä oli ihan hiljaista, kotipihaan asti. Sitten alko ininä. Joten käskin odottaa, kävin postilaatikolla ja palasin takaisin. Hiljaista ;D)))

Poikkesimme vielä koirapuistossakin. Vain sen verran, että sain kiskoa Artun pienen valkoisen uroksen niskasta irti, laittaa kylkiasentoon lumihankeen ja lähteä nolona pois heti, kun koira oli rauhallinen.

Olis pitänyt jäädä ja vähitellen hallitusti tutustuttaa koirat, mutta vieraan koiran mukana ollut lauma (4 ihmistä) ei tuntunut ihan niin yhteistyöhaluiselta. Pientä valkoista paijattiin sylissä, vaikka se oli mukana ärjymässä siinä kuin Arttukin... Ja oli myös aikuinen koira, ei kuulemma koskaan kelleen mitään pahaa tehny. Jep. Totta kai me ollaan kaiken pahan alku, ja juuri nyt piti tämänkin tapahtua.

Nämä mielipiteet hiveli korvaa, koirien kanssa työkseen olevan ihmisen sanomana:
-mäyräkoirista ei kannata odottaa tottelevaisuus-valioita... ainakaan kaikista
-Arttu on kuulemma siitä huolimatta ihan toko-voittaja-ainesta

6 kommenttia:

  1. Minkäslaisen tyttöystävän Arttu on nyt löytänyt? Taitaa olla oikea hurmuri;)
    Eikä kyllä kaikki koiratkaan tykkää kaikista! Täällä on yks suomenpystykorva, se rupee aina rähisemään - ihan etäällä jo - kun näkee Tiitun!
    Pärjäillään;)

    VastaaPoista
  2. Mitä karvaisempi koira, sitä varmemmin Ollin lyhyet selkäkarvat nousevat pystyyn. Koirillakin täytyy kemiat sopia yhteen, jotta leikki sujuisi. Koirapuistossa vieraillaan siis yleensä silloin, kun siellä ei ole ketään muuta tai sitten siellä on ne tutut kaverit, joiden kanssa tullaan toimeen. Toisten koirien ohittaminen sujuu nykyisin ilman rähinöitä - paitsi jos vastaan tulee Ransu, musta karvapallo, jonka Olli hotkisi ilmeestä päätellen iltapalaksi.

    VastaaPoista
  3. Heh, poikien nenää ei tosiaan huijata :D Isän ajokoirakin kiinnostui Pipsasta vasta juoksujen loputtua.

    Meillä on seuraavan opintotuen rapsahtaessa tilille ostoslistalla myös kevythäkki autokuljetuksia varten. Ennen Pipsa mahtui kissan kuljetuskoppaan, mutta nykyisin se on todella ahdas! Lyhyet matkustukset Pipsa on ollut valjaista turvavyöhön kiinnitettynä, mutta häkki olisi kyllä turvallisempi vaihtoehto meillekin! Hienoa että Arttukin viihtyi uudessa häkissään :)

    Ah, ne ihanat pikku karvapallot! Eiväthän ne koskaan tee mitään pahaa. Ja jos JOUTUVAT tappeluun, niin ei niitä ainakaan komenneta väärästä käytöksestä, vaan paijataan vääryyden uhreina.

    Eilisellä lääkärikäynnillä samassa tilassa odotti vuoroaan 4 chihuahuaa, jotka pitivät ihan älytöntä meteliä häkeissään Pipsalle. Aluksi Pipakin oli niistä kiinnostunut, mutta 5 minuutin päästä se vain katseli räyhääviä fifejä pää kallellaan. Siinä vaiheessä meikä oli kyllä hyvin ylpeä nakista, vaikka tunnetustihan mäyrikset ovat verenhimoisia tappelijoita ;)

    Samanmoisen kommentin olen kuullut parinkin "ammattilaisen" suusta, että kaikista mäyriksistä ei välttämättä tule ihan toko valiota. Aiotteko te aloittaa Artun kanssa tokon? :)

    VastaaPoista
  4. Arttu ei esitellyt tätä uutta mimmiä mulle, ja kävin hakemassa kotiin pimeällä, joten en enää rämpinyt hangessa katsomaan, minkälainen sydämenmurskaaja tarhassa oli. (Hoidossa oli sekin koira siis.)

    Arttu ei voi sietää pieniä valkoisia, olis mun se pitänyt muistaa ;/ Eikä borderterriereitä...
    Labbikset ja kultsit on taas Artun mieleen, niille ynistään kutsuvasti.

    Ollikin siis mieluiten harrastaisi elävää ravintoa :) Koirapuisto on meillä pitkän lenkin päässä, joten mennään usein autolla parkkipaikalle, ja jos puistossa on ärhäköitä kavereita, tehdään keskustassa lenkki ja tullaan autolla pois. Saa ainakin haistella eri katuja kuin tavallisesti, sekin on koiralle vaihtelua.

    Arttu tykkää häkistään kovasti, sisällä. Mutta autossakin olen päättänyt, että ennen taittuu mäykyn tahto kuin minun. Enää ei matkusteta turvattomasti. Tyhmä emäntä antoi mäykyn tottua etupenkin maisemapaikkaan pienestä pitäen.

    Hienoa, Pipsa, paransit taas mäykkyjen mainetta suuresti. Hyvin on emäntäsi opettanut sinut seuraamaan rauhallisena turhia hötkyilijöitä. Toivottavasti ellillä käynti on jo unohtunut, siellä ei aina ole kivaa...

    Mun pitää saada tämä "kunnioituksenpuute" ensin mallilleen, ennen kuin opetan Artulle mitään erityisen vaativaa tai tokoa. Nyt ei ole varaa epäonnistua asioissa, mieluummin vähemmän tilanteita, joissa käämit palaa. Katsotaan mitä keksimme, palataan kun saadaan jostain päästä vyyhti auki.

    PS: tänään on taas SE ilta. Tarkoittaa koirakavereiden riehutuspäivän jälkeinen ilta, kun Arttu on mukavan rento, väsynyt ja itsenäinen. Ensin torkahdettiin sohvalla kyljikkäin lenkin ja ruuan jälkeen. Nyt Arttu on löytänyt vaatehuoneen lattialta oman vilttinsä, ja kuorsaa tuossa seinän takana :) Rauha maassa, mutta huomisesta alkaa taas kertyä tassuihin "juoksematonta juoksua" ja siitä se sitten taas lähtee...

    VastaaPoista
  5. Mäyräkoira ja tokoilu voi olla yhdistelmä jossa kysytään hermoja emänniltä ja isänniltä:) Tosin tiedän yhden mäyriksen jonka kanssa treenattiin agilitya. Perheellä oli 4 mäyristä ja yksi niistä osoitti tälläisiä taipumuksia. Ihan vain sen verran että perheen pojalla ja mäyriksellä oli kivaa. Ei tosiaankaan kilpailtu....

    Minunkin täytyy kertoa Ossista yksi ylpistelynaihe. Tavattiin äsken naapurin kaksi kääpiösnautserin pentua - samasta pentueesta, uroksia ja Ossi suhtautui niihin tyynen rauhallisesti vaikka nämä pienokaiset olivat hyvinkin äänekkäitä. Ehkä me onnistutaan tulevaisuudessakin ohittamaan toisemme ilman sen kummempia mielenilmauksia - toivottavasti. Ossi ja Marja-Leena

    VastaaPoista
  6. Hienoa Ossi :) Kun pennusta asti tapailette, voi naapurisopu säilyä paremmin urostenkin kesken. Arttukin suhtautuu viileän välinpitämättömästi naapurin Nestoriin, joka on sekarotuinen ja tosi innokas viime kesän pentu. Viimeksi tosin Nestori innostui läppäilemään tassuilla Arttua päähän, ja siitä tuli ärinää.
    Jos Nestori on samaan aikaan lähdössä lenkille ja näkee meidät, se nostaa kovan intoäläkän, pitäis päästä kaverin luo. Mutta Arttu katsoo ihan muualle, ei kiinnosta moinen riehuja, kun on kerran lenkille päästy :D))

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)