tiistai 4. tammikuuta 2011

Koira oppii, emäntä unohtaa

Mäyräkoira on yön aikana sulattanut paitsi tuhdin ilta-aterian, myös eilisen lenkin pääperiaatteet. Metsäautotiellä oli naurussa pitelemistä, kun koira ylikorostetusti pysähtyi ja kääntyi olkapäänsä yli "tarkistamaan", miten selviän nopeakinttuisen kaverin perässä. Ei mikään normaali vilkaisu olan yli, vaan oikein "näetkö kun minä käännän päätä ja katson. Näin!".

Paluumatkalla, hiukan ennen kuin luulin saaneeni jotakin mullistavaa aikaan ja opettaneeni mäyräkoiralle yhteiselämän perusasioita, se lähti pylly poukkoillen irrottelemaan autotien suuntaan. Vanhat ja uudet käskysanat kimpoilivat metsästä kaikuna takaisin, uppoamatta koiran kaikkea hylkiviin korviin, jotka uhmakkaasti lepatellen heiluivat kuin pienet ilkkuvat liput viimeisenä näkymänä, kun fleeceen puettu koira katosi mutkan taa.

Illalla koira sai maistaa omaa lääkettään, kun emäntä unohti antaa ruokaa...
Vai oliko se sittenkin taas ihminen, joka oli kovilla mäyräkoiran herkeämättömän tuijotuksen alla. Yritin paimentaa koiraa pois ja taukoamaan tuijotuksesta vieraiden ajan, kunnes iltayhdeksältä päähän pamahti, että ruokaahan se odottaa!!

En tiedä vieläkään, kuka huijaa ja ketä. Mutta nyt on taas rauha, 20 astetta pakkasta ja koira nukkuu sohvallaan peittojen alla. Odottelen, koska unihaukku alkaa. Eilen sitä kesti mukavan tovin, onneksi ei asuta kerrostalossa.

4 kommenttia:

  1. Ollin täytyy aina odottaa lupaa saadakseen aloittaa ruokailun. Yhtenä päivänä laitoin ruoan lattialle, mutta unohdin antaa luvan. Itse kyllä kävin ruokapöytään ja ahnaasti kiinni pöydän antimiin. Kymmenen minuutin päästä kuului loukkaantunut vinkaisu ja kun katsoin Ollia, ilme sanoi "&¤%# päästä jo syömään". Olli sai luvan, söi ja poistui hyvin närkästyneenä keittiöstä.

    VastaaPoista
  2. Ihana Olli :) Närkästyneet tuhaukset on mäyräkoirissa herttaisia, vaikka yritän olla aina nauramatta. Kyllä ne sen silti huomaa, että mielenosoituksillaan huvittavat ihmisiä.
    Olipa tosi kova itsehillintä Ollilla. Luulen,että Arttu olis jo madellut/venynyt kupille tuossa ajassa...

    VastaaPoista
  3. Mäyräkoirat on niin mahdottoman mainioita otuksia!! :))

    Funin täytyy odottaa lupaa mennä ovesta. Kerran unohdin antaa luvan ja ihmettelin kun neiti edelleen istua töröttää avonaisen oven kynnyksellä pää kierossa kun itse olen jo ulkona, kunnes tajuan sanoa maagiset sanat "ole hyvä"!

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa niin tutulta. Varsinkin ne metsässä kimpoilevat käskyt ;)

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)