keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Jalkavaivainen juoksija...

Mäyräkoira on kaikki tai ei mitään. Vakavasti otettava tai sitten pistetään ihan leikiks.

Arttu on muutaman kerran yllättävissä tilanteissa vingahtanu, kun käsittelen sitä. Eilen valkeni syy, kun puin iltalenkille lahkeellista pukua. Vasen takajalka ei mennyt heti lahkeeseen, ja siitä tuli kovempi älähdys. Lenkki meni hyvin, ja sen jälkeen juostiin sisällä pallojen ja lelujen kanssa ihan hulluna ennen iltasapuskaa :)

Vähän aikaa loikoiltiin sohvalla, luin lehtiä Arttu söi luuta. Tuntui kovin rauhalliselta... Kun se hyppäsi lattialle, jäikin siihen makoilemaan. Kun houkuttelin liikkeelle, se jäi oikein funtsimaan miten takajalkansa asettaisi, yritti kävellä, peruutti, ja otti spurtin että pääsi eteenpäin... Petille meni nukkumaan iltapissan jälkeen aika apea koira. Yöllä ei rampattu, aamulla ei ollut kiirettä nousta syömään eikä pissalle... mutta askel nousi ihan normaalisti.

Ottiko se kaiken saamansa huomion, kun juttelin sille siinä matolla hetken aikaa, kokeilin jalkaa ja kehotin liikkumaan...

Toisaalta ne vinkaisut on olleet kyllä aitoja. Aina yllättäviä, kun en ole tajunnut, mitä edes tapahtui ennen kuin puvun kanssa kohdistin jalkaan.

Koskahan tuota kehtaa kysyä lääkäriltä. Vika on. Vika ei ole. Mäyräkoiran kaikki tai ei mitään -oireyhtymä säilyy :)

6 kommenttia:

  1. Tutki nyt ihan rauhassa vähän aikaa. Voihan Arttu olla vaan vähän venäyttänyt tassuaan. Ossi liukastui kerran riehuessaan liukkaalla laattalattialla (oltiin Unkarissa) ja etutassu jotenkin lipesi. Vinkaisu oli sitä luokkaa että luultiin että nyt Ossi vähintäänkin kuolee ja etutassu oli poissa pelistä joten Jussi kantoi Ossin yläkertaan nukkumaan. Seuraavana päivänä kivusta ei tietoakaan ja kaikki tassut olivat jälleen käytössä. Itse kuitenkin tunnet koirasi parhaiten joten kannattaa hetki seurailla Arttua. Kyllä varmaan osaat sitten päättää tarvitaanko lääkäriä vai ei. Toivottavasti ei tarvita. Terveisin Ossi ja M-L

    VastaaPoista
  2. Eihän tassussa ole haavaa, piikkiä tai jotain muuta, joka painaa, pistää tai aristaa? Toivottavasti kyse on jostain vaarattomasta, mutta käy lääkärissä, jos vaiva jatkuu. Ihan vaikka oman mielenrauhan vuoksi.

    VastaaPoista
  3. Harmillista! Alfie venäytti toisen etutassunsa syksyllä kun maassa oli routaa ja juoksi puusiltaa ylös. Päällä oli hurtan sadeasu, joka ei joustanut sitten pätkääkään ja kun koira liukastui, kangas ei sitten venynytkään yhtään. Olin aivan varma, että on nyt vähintään varvas poikki, kun ei aluksi varannut jalalle ollenkaan. Kotona sitten pistettiin koko alakerta täyteen mattoja ja peittoja ettei olisi liukastellut enää enempää parketilla.

    Käytiin näyttämässä koipea ellillä, mutta siinä vaiheessa olin jo itsekin varma, ettei siinä ole mitään venähdystä pahempaa, vaikka aluksi näytti siltä, että jalka ei kestä painoa ja tassu aristaa. Sillä samaisella reissulla sitten napsaistiinkin maitohampaat pois, vähän niin kuin samalla tuskalla ;)

    Toivottavasti Artulla kyseessä vastaava juttu, eikä mitään sen vakavampaa. Ainakin vähän kuulostaisi samalta kun välillä jalka tuntui olevan kipeä ja välillä sen kanssa mennä tohotettiin kuin tyhjää vaan. Ohjeeksi saatiin elliltä, kun sinne soitin ennen käyntiä, että lyhyet pissapyrähdykset pihassa, ei lenkkeilyä. Ja jalan parantuessa pidennettiin sitten matkaa asteittain. Koirillahan on taipumus unohtaa kipu kun ollaan ulkona ja jotakin hauskaa on tiedossa, eikä sitä kipeää koipea sitten tietenkään varota riittävästi.

    Tsemppaavia terveisiä Alfielta!

    VastaaPoista
  4. Kaikki kai hyvin, koipi kunnossa ja vauhtia riittää :)
    Kivulias vingahdus muutamana päivänä jo ennen eilistä episodia hiukan askarruttaa. Seurataan tilannetta. Yritin lenkillä tuijottaa koiran kippuraisia takakinttuja, mutta ei niissä mitään kummallista näkynyt. Vapaaksi en päästänyt villistämään, hihnalenkki rajoittaa hiukan hurjaa laukkaa...
    Kokeilin takakinttua painella ja sivellä, ei mitään vaikutusta. Varpaista ei löydy mitään.
    Normaalia arkea siis meillä koiranomistajilla, säikähdetään koiralapsosten haavereita, ja aamulla kaikki on hyvin. Onneksi useimmiten.

    VastaaPoista
  5. Hyvä homma! :) Tuossa just naureskelinkin, että jos lapsella tai koiralla on vähänkin jotakin vaivaa, niin hetimiten ja nopeasti lekuriin...sitten itse ei välttämättä tarvi mennä, ei ainakaan ennen kuin on se proverbiaalinen pää kainalossa ja muuta vaihtoehtoa ei ole ;) Näin se vaan monesti menee, ainakin meillä ;)

    VastaaPoista
  6. Hauska sattuma, laitoin juuri sinulle kommentin Mäyräkoiran asenteesta "pää kainalossa" juoksemiseen ;)

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)