maanantai 28. kesäkuuta 2010

Mun loma!

Emäntä ei ooo aikoihin antanu mulle nettiaikaa, mut nyt kyllä kerron mun eka juhannuksesta Aikuisena.

Jahtasin koko juhannuksen peuroja ja rusakoita, laumoittain. Niitä kulkee siinä pellolla kaiket yöt, missä mä päivällä otin spurtteja joka suuntaan. Oli meinaan hajuja, ei tarttenu haistella horsmasta naapurin kirjeitä, vaan riistan tuoksu tulvi joka paikasta mun metsästysnenään.

Palloaki juoksin kii monta kertaa. Välillä se heitettiin tosi kauas nurmikolla, ja juoksin melkein heittäjälle asti pallo suussa. Välillä se täyty hakee korkeesta heinikosta, eikä ollut ees vaikeeta.

Emäntä kuulu puhuvan jostain "kontaktista" joka oli kai mein reissuilla hyvä. No, jos kerran on syy tulla kutsusta tai hakee pallo, niin sitte on. Ilman syytä en tee sitä enkä tätä. Niinku illalla ku emäntä olis menny saunaan rentoutuun ja yritti saada mua pissimään OMALLE PIHALLE ennen sitä. Juu, olin lenkkeilly illalla ihan läähätyksiin asti, mut kun olen taloudellinen koira: syön aika vähän (emännän vika), nukun tosi vähän (jos emäntä on kotona, eli sen vika!), käytän fleksin koko mitalta, ettei ostetut kolme metrii mee haaskuun, teen montaa asiaa yhtä aikaa, ettei aika mee haaskuun ja ennen kaikkee säästän pis... kirjeenkirjotusnestettä TOSI tarpeeseen. Ja oma piha ei ny kaipaa kirjeitä, ku mä ne vaan lukisin itte. Enkä mä ny ittelleni kirjota, se on likkojen hömpötystä kirjotella päiväkirjoihin hassuja juttuja.

Oon matkustanu autossaki taas tuntitolkulla. Yritän aina tarkkailla emännän ajamista, mut eilen uni voitti. Tultiin jostain karmeen kaukaa, ja tavaraa oli niin paljo, että mullaki oli vaan mun kokonen kohta etupenkillä nukuttavana. Ei paljo mahtunu kääntymään, joten mä nukahdin. Olin juossu niit peuran ja pupun hajuja kyl aika paljo sinä päivänä. Silti kotipihas vänkäsin taas lenkille. Emäntä otti sen totisemman ilmeen (numero kolme ja puol asteikolla yhdestä viiteen...) ja kun mul oli aika kauhee hätä, ni nostin sit jalkaa pihapuuhun. Aika vähän, jos kumminki olis päässy vielä puolen yön aikaan lenkille... turha toivo.

Mut ettei ny puhuttais vallan pissajuttuja, pakko sanoo, että mun sapuskat on menny mahdottoman hyviks jonku allergian takia. Sain vähän aikaa jotain "herkille hurmureille" tarkotettuu nappulaa, ja menin siitä niin herkäks että raavin vaan koko ajan. Korvat meni ihan huonoon kuntoon, kainalot kans. Emäntä toi aika totisena apteekista taas uutta salvaa ja tippoja, jotka ei tuntunu yhtään kivalta. Pitiks niitä tunkee korvaan sisälle, jos mun korvalehdet vaan oli punaset ja rupiset...

Toisaalta tykkäsin ku hoidettiin... Sain joskus vähän namiaki ku koko ruljanssi oli ohi. Kaks kertaa päiväs pyyhittii korvaläpykät, laitettii salvaa, joskus tiputettii tippoi, pyyhittii kainalot ja neki voideltii. Nyt ku kaikki on jo paremmin, on emäntä taas siirtyny luomutuotteisiin, ku ei kuulemma halua käyttää kortisonia yhtään kauempaa ku on pakko.

Niin, ne mun safkat! Kuivat muonat on kuulemma taas annettu pois (mun koirakamulle kai?) ja oon popsinu jauhelihaa (nautaa, possua ja broiskua), perunaa, riisiä, kanarisottoo ja -mureketta, ja herkkupaloiks tai etsimisleikeis kuivattuu keuhkoo, maksaa, ruokatorvee, kanaa ja pupunkorvii!! Kaikkee ne ihmiset jaksaa kuivattaa, mut kyl mulle kelpas.

Mun ajastettu konekirjoittajani haluais kai ny mennä nukkuun, joten mä jatkan joku toinen kerta. Jos tulis taas kiva reissu tai löytyis se viheliäinen kameran johto! Kukaan ei näe mun komeeta kroppaa, jota ei kyl oo edes kuvattu tarpeeks viime aikoina.

Son räyh ny, mä meen koisiin mun Boss-peittoni sekaan.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Hyvää Juhannusta


Uusien kuvien siirtäminen on edelleen mahdotonta, joten toivottelemme hyvää keskikesän juhlaa viime kesän kuvalla :)

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Komistus

Tänään päivitettiin Artun rokotukset. Elkku sanoi pojan olevan kunnossa sydänääniä ja polvilumpioita myöten:) Arttu tunki päätään mun kainaloon ihan yhtä pupuna kuin puoli vuotta sitten... muistaa kyllä edelliset reissut, vaikka mitään ihan kamalaa ei koskaan ole tehty.
Mieltä lämmitti, kun ell totesi vielä: "On se komean näköinen, ja tuo karva myös!"

(Kameran johtoa ei löydy... ei siis ole todistusaineistoa, mutta auringonpaisteessa melkein häikii, kun koiran turkki tosiaan kiiltää. Barf-ruoka on maistunut :)

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Konna

Koira pääsi huomaamatta rupikonnan kimppuun. Suu vaahdoten tuli pyytämään apua... Yritin saada oksentamaan, mutta ilmeisesti tuloksetta. Maitoa juotin vasta aivan liian myöhään, että sillä olisi ollut mitään vaikutusta.

Soitto kahdelle eri päivystävälle eläinlääkärille tuotti seuraavat vastaukset:
"Minulla ei ole mitään kokemusta asiasta, mutta muistiinpanoissani lukee, että ennuste on todella huono... lopputuloksena sydänkohtaus."

"No, jos siitä on jo kaksi tuntia, mitä sitten vielä hätäilet? No, eikö kaikki ole hyvin, jos koira on kerran pirteä? Omat koirani törmäävät joka kesä sammakoihin ja ovat yhä hengissä."

Jälkimmäinen vastaus tuli kalliin palvelunumeron päivystyksestä kaupungista, kun ajattelin olla luottamatta maalaislääkäreihin...

Ilmeisesti ainut jälkiseuraus on jonkin asteinen limakalvovaurio suussa. Koira maiskuttelee suutaan, ja ikenessä on tummempi raita keskellä. Maanantaina rokotuksen yhteydessä sitten vissiin vasta saadaan jälkikommentit, kun Päivystävät numerot eivät ota asiallista kantaa.

Itse olisi pitänyt tajuta ainakin seuraavat asiat:
-koiran suu olisi pitänyt huuhtoa runsaalla vedellä
-jos konna meni mahaan, oksentaminen pitäis saada tunnin sisällä aikaan
-maidon juominen sitoo myrkkyä
-lääkehiili samoin
-lääkärikirjan mukaan kiireesti lääkäriin ???

Onko kenelläkään omaa kokemusta asiasta?

Kun sattuu ja tapahtuu, niin yleensä aina viikonloppuna, pyhinä tai illalla myöhään! Niin koirille kuin ihmisille, ainakin tässä taloudessa.