keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulurauhaa

Lähdemme joulureissuun Artun kanssa huomenna. Koska yö on jo tullut, emmekä jaksa enää käydä ennen reissua kaikkien ihanien mäyristen blogeissa jouluvierailulla, kuten suunnittelimme, toivotamme kaikille karvoihin katsomatta rauhallista joulua, paljon yhdessäoloa ja makoisia paketteja!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Rennosti sohvalla?

Meillä koira ei ole nukkunut yhtään yötä sängyssä, ei oleskele sohvalla eikä nojatuolissa (paitsi emännän sylissä, toisinaan, ja vain yhdessä tietyssä tuolissa.)

Monen asian ja syyn summana meille tuli toinen sohva. Käytetty, ei ihan sisustukseen passeli, mutta mukavan loikoiltava (testattu jo ainakin viidesti vuorokauden aikana...).

Mielikuvani (ja livenä blogeissa nähtynä) mäyräkoirasta, joka itsekseen vetelee päikkäreitä sohvalla ketarat pystyssä, taitavat olla sittenkin vain unta. Kun poistun sohvalta, koira jää tuijottamaan kaihoisasti, ja jos etenen huoneen toiseen päähän asti, se tulee pian perässä.

Kerran se jäi sohvalle lepäämään yksikseen. Mutta kun otin ruuan mikrosta ja rupesin syömään, koira urahteli muutaman kerran ja paineli lattialle petilleen selin minuun nukkumaan. Tämä seurausta tehokkaasta "ei saa kerjätä ruoka-aikana" -opetuksesta pentuna. Ei tarvitse vahvisteita nykyään. Melkein toivoisi, että ei olis niin kirjaimellinen. Kerjääminenhän kiellettiin pöydän vieressä, ei huoneen toisessa laidassa...

Harjoitusta vaatii siis rentoilukin, ei uskoisi.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Kipupisteitä

Jos kivusta saisi pisteitä, niitä kertyisi elämän aikana paljon. Olisko ne plussa- vai miinuspisteitä, en tiedä. Tai jos olis sekä että. Toisilla, niillä paremmilla pisteillä vois lunastaa vaikka näin jouluna ekstrasuklaata tai tupla-annoksen luumurahkaa. Miinuspisteet sitte taas johtais useampiin siivous- tai tiskausvuoroihin. Minähän meillä muutenkin siivoan, eli mitä vaikutusta?

Kipupiste kurkku
Monta viikkoa jatkunut yskä muutti muotoaan: tänä iltana iski kurkkukipu. Ah, miten jouluista tämä sairastuminen "juuri kun kaikki kiire olisi loppunut, ja OLISIN voinut rentoutua..."

Kipupiste koiran koulutus lenkillä:
Juuri kun aloin sisäistää Koirakuiskaajan positiivisen energian asioita, menin ja kokeilin lenkillä SITÄ. No, koiran koskettamista kengällä, kun se tekee jotain ei-toivottua. EI potkua, eikä edes tönäisyä, vaan sellainen hipaus kengän syrjällä johonkin ohi vilistävän koiran fleecellä topatun kankun tienoille.
Kipu tähän juttuun tuli siitä, kun ohi ajava auto tööttäsi ja pui nyrkkiä...
Ah väärinkäsitysten maalaisidylliä täällä kaukana pohjolassa, jossa ymmärretään koiran ulkoilutuksesta korkeintaan sen verran, että asetutaan KESKELLE kulkuväylää, tuijotetaan duettona (koira SEKÄ taluttaja) vastaantulevaa, provosoituvaa, valmiiksi ylipakattua energiaa tihkuvaa ja suorastaan konfliktitilanteita ajankulukseen odottavan Mäyräkoiraa! Väistäminen on suorastaan sakotettava ominaisuus, väistämisvelvollisuus taas liian pitkä yhdyssana edes ajateltavaksi...

Kipupiste ruuan kerjuu riehumalla:
Tämä aiheuttaa toistuvaa päänvaivaa lenkiltä sisälle tultaessa. Iltaruuan aika on usein heti lenkin jälkeen, mutta hihnan vankina lenkkinsä tehnyt koira haluaa pitää asuntoa kiitoratana, ja suorastaan lentää taloa päästä päähän. Matkan varrelta napataan suuhun pallo, joka käydään tömäyttämässä emännän jalkoihin (EI pyynnöstä, vaan sillä siis vaaditaan ruokaa!) tai jos se on takavarikoitu, kelpaa vaikkapa oma petikin, joka suussaan juokseva koira yrittää yhtä aikaa sekä ravistaa petiä, murista pelottavasti, juosta täysillä ja tuo koko sekametelin emännän jalkoihin.
Laitoin ruokaa koiran kuppiin tiskipöydällä ja kiehuin mielessäni, että tässä sitä taas tehdään tuon pikku-tyrannin mielen mukaan, palkitaan koko ajan taustalla yltyvää riehumista. Ei jälkeäkään rauhallisesta ruuan odottamisesta. Ajatuksena vaan ihmispoloisella saada rutiinit mahdollisimman pian pois alta, että pääsee itsekin kuuman teekupin ja voileivän ääreen...
Kivun lievitykseen käytin tällä kertaa taas Koirakuiskaajan tyyntä taktiikkaa. Käskin koiran lyhyesti ruokapaikan matolle, maahan ja lepo. Pienen tahtojen taistelun (eli mäyräkoiratuijotuksen) voitettuani mäyris todella rauhoittui kylkiasentoon. Siitä palkinnoksi mahtava kupillinen hyvää apetta :)

Kipupiste "poikamaisten vaivojen" hoidossa:
Tämän kivun kuvittelin. Mutta asia sujui liiankin kivuttomasti.
Nuoren uroksen toistuvat tulehdukset vaativat joskus Betadinella putsausta. Laitoin lattialle pienen maton koiralle ja kävin keittiöstä hakemassa Betadinen + muoviruiskun + talouspaperia. Aseistautuneena palasin eteiseen, valmistautuen kutsumaan, maanittelemaan, lahjomaan ja lopulta kilahtamaan...
Pikku matolla makasi Mäyräkoira, valmiiksi kyljellään, katsoi minua rennosti, ja meni puoliksi selälleen, nosti vielä toista takajalkaa, että hoitajan oli helpompi päästä kohteeseen. Ja parin minuutin tohtoroinnin aikana koira melkein nukahti, silmät lupsahti useamman kerran... Että silleen.

(Tekstissä mainitaan koirankouluttaja, joka ei arvattavasti miellytä kaikkia. Terveellä maalaisjärjellä olen kuitenkin hänen opeistaan löytänyt käyttökelpoisia, joskus yllättävän tehokkaita niksejä. Itselleni paras oppi on ollut rauhoittuminen ennen toimintaa. Koirankoulutuksessa siis.)

perjantai 17. joulukuuta 2010

Joulukortteja

Tämän joulun tuikku/karkkikortteja. Vielä kymmenen pitää tehdä, sitten saa tulla oikea joulu :)
Kenkku, vieras kamera... ei näy kimaltelevat paperit ensimmäisessä kortissa, eikä helmet ja muut yksityiskohdatat lumitähdistä muissa.


Hevostalleille kortti

Tällaisen kortin tein jo perinteeksi tulleena, hevostallin omistajalle.
Jaa, mistä sen näkee, että kortin saajan työ liittyy hevosiin... Oikeassa alareunassa on pieni kullanvärinen hevonen, eipä kai joulukortissa "työasiat" tarvi kummemmin näkyäkään.

Joulukorttiin on käytetty mm. Lumikellojen uuden Match-It 3D -joulukorttipaketin aineksia. Pakkaukseen kuuluu taustakuvat sekä hienokaiverretut ääriviivatarrat. Kortin tausta onkin sitten tylsään tapaani leimattu nuoteilla ja koristeltu pakettikorttia jäljittelevään tyyliin kuvioleikkureilla.

Kortin sisäaukeamalla on hopeista kuitupaperia ja se alta kuultaa sävypaperille tulostetut joulutoivotukset ja onnittelijoiden kaartin nimmarit.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kiire, hoppu ja hosuminen

Siitä ei seuraa muuta kuin itku, kiukku ja väsyminen...

Koska olen joulukorttien upottavassa suossa, enkä malta lopettaa kesken "sesongin", päättelinkin antavani itselleni lisäaikaa lupaamani villapaita-arvonnan suhteen. Eli palataan haukkujen villapaita-arvontaan tammikuussa, laitan asiasta postauksen, kun kaikki muu hulina loppuu.

Aamulenkki on kahlattu mäyräkoiran maavaran korkuisessa lumessa, iloisesti hypellen, joka puolelle metsän ääniä ja maisemia vilkuillen, korvat heiluen. Tämä kuulumisista, nyt pitää jatkaa oikeita töitä. Illalla sitten taas niitä kortteja...

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Yhden ihmisen koira


Haluaisin olla vain koira.
Lenkillä tahtoisin nuuskia
niitäkin puita,
jotka sinä ohitat.
Haistella kirjeitä,
joista sinulla ei ole
aavistustakaan.

Haluaisin olla ihan pieni koira.
Kun palaat kotiin,
tulisin mieluiten syliin asti,
siksi en ymmärrä,
miksi en saa hyppiä
edes polveasi vasten.

Haluaisin olla sinulle pieni koira.
Poissa ollessasi
en tiedä mitä tekisin.
Siksi eteisen matto
on kasassa kun tulet.
Siinä oli sinun
kengänjälkesi,
jota toiveikkaana
aikani kuluksi tassuilla kokeilin.

Haluaisin olla koko päivän koira.
En tule koskaan ymmärtämään
miksi lähdet joka aamu.
Mutta en tule myös
koskaan ajamaan sinua kotoa,
pahoittamaan mieltäsi
tai puhumaan sinusta pahaa.

Haluan olla yhden ihmisen koira.
Minusta tuli sellainen,
enkä osaa olla erilainen.
Naapurin täti juttelee enemmän,
setä antaa herkkuja helpommin
ja lapset jaksavat leikkiä kauemmin.
Silti vain sinä olet
minun ihmiseni.

Haluan sopeutua,
pysymään poissa sohvaltasi
aamuisiin lähtöihisi,
kiireisiin askeleihisi,
hajamielisyyteesi,
käskyihisi,
lenkkeilytapoihisi,
päälleni pukemiisi vaatteisiin,
syömään kaiken ruokani,
antamaan sinulle työrauhan,
ja moneen muuhun,
mutta sinun on annettava
minun ensin olla pieni koira.

Korttitehdas

Liukuhihnalta on syntynyt leikkaa-liimaa-lävistä-mittaa-taivuta-solmi-ompele-tyylillä sarja kortteja. Työvaiheita on yhdessä kortissa parikymmentä, joten minimoituani turhat vääntelyt ja kääntelyt olen päässyt huikeaan suoritukseen, yksi kortti syntyy puolessa tunnissa, jos kaikki vaiheet tehdään sarjassa.

Edellisen postauksen nuottikortti on kyseessä. Sitä on hiukan hiottu, lisätty pari reikäniittiä ja onnittelukortti nauhoineen. Joulun "tuote" on mennyt kuin kuumille kiville, ja nyt ainekset on lopussa. Kelpaisikohan seuraaville tilaajille joku perinteisempi tyyli, nopeatekoisempi...

Kun aamulla kiikutin ylpeänä yhden satsin kortteja kahvila-konditoriaan myytäväksi, tunne oli kuin "Pienen Suklaapuodin" maailmasta. Kummallinen häivähdys elokuvasta kävi mielessä, kun näin iltayön uurastukseni tulokset leivosvitriinin päällä, pienessä rottinkikorissa, houkuttelevina ja jotenkin niin suklaisen värisinä ja näköisinä... Ehkä silloin on onnistunut, jos omat tekeleet miellyttävät silmää vielä vähäisten yöunienkin jälkeen aamun kalpeassa valossa ;)

Tehtailun tuoksinasta ja korttipinoista pöydillä en ole ehtinyt ottaa kuvia.

Ai niin. Korttibisneksen luova johtaja on omaksunut roolinsa oikein. Se nukkuu paksun peittonsa alla, selällään, jalat joka suuntaan sojottaen - ja kuorsaa! Kelpaa nukkua, kun talon työväki raataa sormet liimassa.

PS: mitähän tarkoitti blogin hallintaan kirjautuessa seuraava teksti, eli onko otettava todesta vai ei: "Älä odota kunnes on liian myöhäistä. Käyttäjät, joilla ei ole palautusvalintoja, menettävät tilinsä käyttöoikeudet yhdeksän kertaa herkemmin kuin muut käyttäjät. Suojaa tiliäsi varmistamalla, että salasanan palautusvalintasi ovat ajan tasalla."

torstai 18. marraskuuta 2010

Nuottikortti ja kukkia

Nuottikortista puuttuu vielä "kirjanmerkki-tägi", johon tulee joulutoivotus. Wiener nougat -konvehteja rasiaan sisälle :) Kukkakortti ei ole kovin jouluinen, mutta ruskean ystävälle passeli, ja helposti muutettavissa onnittelukortiksi.
Tilauksia tuli jo, vielä ehtii ennen joulua tehdä lisääkin. Joku keksi laittaa sisälle lahjaksi korun, kun rasia on kortissa valmiina. Alareunassa on "kansi", yläreunaan tulee solmittava nauha, ettei lahjat pääse tipahtamaan kotelosta.



perjantai 12. marraskuuta 2010

Ossin ja Marja-Leenan postaus :)

Marja-Leena ja Ossi voittivat arvonnassa lankaa mäyriksen pooloa varten. Tässä komeat kuvat Ossista ja paidasta!


Ossi ei ole ehtinyt perustaa omaa blogia, vaan vierailee enemmän ystävien ilona muiden blogeissa. Terveiset ja hyvää viikonloppua!
(Lanka lähti postissa beigen värisenä, mutta näistä kuvista en Picasan avulla saanut tämän beigempiä ;)

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Karkkikortti, tuikkukortti...

Ihastuin tosi paljon näiden "tuikkukorttien" tekemiseen. Jos kameran laturi ei olis hukassa, laittaisin kaikkien korttien kuvat, mutta nyt loput säästyy myöhemmäksi :)
Korttiin voi laittaa lahjaksi tuikkukynttilöitä, tosin tämä kortti täyttyy varmaan karkeilla. Tilda-paperi ei ollut kovin jouluista, siksi tekstikin on osoitettu ystävälle, syntymäpäivänä tai ystävänpäivänä.





Viikonloppu vierähti tosiaan askarrellen! Ja tätä askartelurauhaa pohjustettiin siten, että perjantaina töiden jälkeen ohjelmassa oli 5 tunnin "koirilta taju kankaalle" ohjelma, joka sisälsi lenkkeilyä (kahden koiran kanssa, olinko hiukan ylpeä itsestäni...), leikkiä, metsälenkkiä, riehumista, pienimuotoista tokoa, kimpassa luiden syöntiä, lenkkeilyä, yhdessä väsähtämistä...

Opettelin samalla olemaan laumanjohtaja. Kun kaksi mustasukkaista pikkukoiraa kävi toistensa kimppuun heti, kun huomioin toista, tilanne alkoi ottaa hermoon. Niinpä otin Cesarin opit käyttöön, ja lopulta minulla oli edessäni kaksi rentoa koiraa, jotka odottivat vuoroaan rähjäämättä, jos silittelin jompaa kumpaa. Ehkä tätä pitää toistaa vielä myöhemminkin, mutta silti tuntui aika mahtavalta. Taitaa olla niin, että laumaa on helpompi hallita kuin yhtä jääräpäätä.

Ja tämän uurastuksen tuloksena saimme Artulta täyden rauhan askarteluun, kun lenkitin sitä perjantain ohjelmiston lisäksi vielä lauantaina 2 kertaa ennen askartelijoiden saapumista, 2 kertaa sen jälkeen illalla, sunnuntaina 2 kertaa ennen askartelutapaamista... Lisäksi se sai paljon huomioita, ajoittain sylissä oloa, hyviä askartelumateriaaleja työstettäväksi, sekä sunnuntaiaamun yhteistä köllöttelyä olohuoneen matolla, peiton alla.

Enkö muka panosta koiraani... no näköjään sitten edes joskus ;) Ja tulokset olivat erinomaiset. (Jos ei oteta lukuun remmirähinää, joka alkoi melko pahana uudelleen lauantaiaamun lenkillä ehkä oman mokani tuloksena... siitä lisää toisella kerralla, nyt haluan päättää hyviin tunnelmiin ja muistoihin tästä viikonlopusta.)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, koirien tai askartelun tai minkä tahansa hienon jutun myötä!

perjantai 5. marraskuuta 2010

Tag / pakettikortti

Innostuin kokeilemaan tuikkukortin tekemistä, mutta aloitinkin tagista! Kortti tulee myöhemmin.
Tässä on käytetty leimasimia, kuultopaperia, nauhoja, haaraniittejä, Holographic-kohopulveria, kuviopaperia, yksiväristä paperia, siirtokirjaimia, kuviolävistäjää...

lauantai 30. lokakuuta 2010

Joulukortti 1/2010

Irroitin aikani kuluksi yliprameasta, joulukoristeeksi tarkoitetusta kukkaoksasta terälehdet. Niistä syntyi ensimmäinen joulukortti tälle vuodelle.




Pikku apulainen osoitti luovuutta, ja veisteli miehekkäästi itse paperiroskiksesta hakemastaan munakennosta tällaisen taideteoksen:


Leimasimia kohtaan apulainen tunsi suurta ja valikoivaa kiinnostusta. Kuuntelin jonkin aikaa kummallista rapinaa, ja kun tulin katsomaan, mikä laatikko onkaan jäänyt koiran ulottuville, se tutki tarkkaan leimojani, nenä syvällä laatikossa. Vasta pitkän haistelun jälkeen se poimi varovasti hampaisiinsa yhden. Oli sääli puuttua asiaan niin hartaan perehtymisen jälkeen...

torstai 28. lokakuuta 2010

Muistoja skräppäämässä

Joskus tässä huushollissa asui kaksi kissaa. Heidätkin skräpättiin :)
Kalanruotolävistäjä on veikeä, kurssilla opettajalta lainattu tätä sivua varten.

Kaunein skräppäämäni sivu ja tärkeä ihminen...
Keskellä vaaleanharmaana kuultopaperia, josta on leikattu myös oikean alakulman kiekurakuvio.

Tältä näyttää pöytä yhden kortin askartelun jälkeen. Skräpätessä kaaos yltää keittiöstä makuuhuoneeseen - ja takaisin :D))

Upea arvonta!


keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Paidan sovitus

Villapaita on valmistumassa, mutta pakollinen sovitus on nyt paikallaan :)


Arttu ei ole ihan samaa mieltä vissiin. Alkaa kyllästyttää tämä ikuisuusprojekti...


Laitan sitten arvontapostauksen erikseen, kun paita valmistuu. Sukkapuikot on hukassa, aion tehdä etujaloille lahkeet vielä.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Onnea Ninnit!


Tänään tarvittiin pikavauhtia onnittelukortti. Onnea kaikille muillekin, joilla oli tänään nimipäivä :)

maanantai 25. lokakuuta 2010

Kääntökortti


Eräänä iltana, kun Saimi oli ollut meillä hoidossa ja oli palaamassa hyvin leikkineenä kotiinsa, tuli mieleen tehdä tällainen kääntökortti. Vastavuoroista leikkimistä, lenkitystä, koiran kaitsemista... siitä ajatus syntyi. Vaikka kummin päin korttia katsoisi, aina jompi kumpi karvanassu palaa kodin rauhaan illaksi, käpertyy omistajansa sydämeen, tekee pesän ihan liki, nukkuu ja näkee unta päivän leikeistä. Onnellisia hetkiä. Lukulamppuun vielä hetkeksi valo, rauha täyttää mielen, koiran uni huoneen ja unelias hetki muuttuu kohta yöksi ja levoksi.


Koira tulee illalla
kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö
levitä huoneisiin.
- Risto Rasa -

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Viikon saldo


Kolean syysviikon aikana mentiin sisukkaasti eteenpäin.

Terveys: Yskä on sinnikäs kaveri. Artun kainalot menettelee vähäisellä takajalan rapsutuksella.
Ulkoilu: Lenkkeilymme sujuvat keskinkertaisesti nyt kun sateet taas loppuivat. Kurapuvun ärsytys sai sateella aikaan vastareaktion; koira yritti jumittaa perässä... sitäkään ei emäntä sallinut, vaan sivulla piti kävellä, kuten aina. Hyvällä kelillä taas koira on palautettava nokkamiehen asemasta sivulle, joten keskiarvo lienee hyvä.
Koirakaverit: Pelkkää murhetta! Lyydi etsii uutta kotia pikaisesti, olemme metsästäneet koiratuttavien kautta, koska asialla on kiire. (Lyydi on 3v. mäyräkoira, Hki. Tarvitsee aktivointia, seuraa ja mahdollisesti pysyvän lääkityksen ihovaivoihinsa.)
Saimi on juossut lääkärissä, kamalan suolitulehduksen vaivoissa. Pikkuneiti on urhea, mutta rajansa silläkin, miten kovaa mahakipua jaksaa kestää. Antibiootit sun muut rohdot tehköön nyt tehtävänsä, koska SaimiLandia odottaa avajaisia...
Vaihtelua Artun arkeen tarjosi Ronja, jonka luona Arttu oli yökylässä :) Kaksi päivää vapaata puutarhan tutkiskelua ja kompostin maistelua... ahhh!
Emäntä: Artun minisyyslomareissun aikana emäntä askarteli kotona kaikessa rauhassa! Pitkästä aikaa ja ajan kanssa. Päällystin kenkälaatikon lehtileikkeillä decoupage-tekniikalla, ja tein koirapotilaan emännille rohkaisevan kortin. Valokuvia ei ole vielä, mutta yritän saada todistusaineistoa tännekin.
Kylläpä oli rentouttavaa keskittyä vain siivoukseen ja harrastuksiin, ilman huonoa omatuntoa koiran pitkästymisestä ja ilman lenkkeilyä...

Vauhdikasta viikkoa kaikille.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Syksyssä


Meillä ollaan väsyneitä, mutta ei uuvuksissa,
yskitään tauotta (emäntä), muuten ollaan hissukseen,
ulkoillaan sadeasuissa, kainaloiden parhaaksi,
odotellaan kuivaa keliä ja lunta,
mietitään kuluneita päiviä,
yritetään ottaa niistä opiksi
ja toivotaan valoisampia hetkiä.

Ehkä viikon päästä kaikki on toisin...
osaamme käyttäytyä,
sade on loppunut,
tauti hellittää,
päässä lakkaa humisemasta
ja olemme yhä hengissä.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Kassi heilumaan

Kirjeet alkaa olla harvinaisia nykyään. Varsinkin paksut ja pehmeät! Nyt ei ollut kyseessä (taas) nettikaupasta tilattuja vaatteita Artulle, vaan ihan kunnon yllätys. Kuoresta kuoriutui ostoskassi, jossa on käsin painettuja mäyräkoiria...

Ja toisella puolella mäykynpötkäleitä on kaksin kappalein!

Tällä kelpaa kuskata jauhelihaa ja riisiä, kaalia ja porkkanaa... Mitäpä muuta kaupasta ostetaan kuin Yrjölän puuron aineksia ;)
Kiitos kassista, badi. Oli kiva tavata silloinkin, kun kassit olivat tuotannon alkuvaiheessa...

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Uusi viikko

Toivomme mukavaa viikkoa,
ei liian pitkiä työpäiviä,
ei liian tylsiä koti-iltoja,
useita reippaita nuuskutteluretkiä.

Haluamme sopivasti haasteita,
mukavaa tekemistä,
vaihtelevaa sapuskaa
ja rapsuttelua riittävästi.

Otamme osaa kaikkeen,
tulemme mukana joka paikkaan,
viemme ajatuksenne ja keskittymiskykynne,
annamme vilpitöntä rakkautta ja iloa!

lauantai 9. lokakuuta 2010

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Mihin on voittaja kadonnut


Heips, tulin taas nuuskimaan onko meidän arvonnan voittajaa näkynyt. Marja-Leena ja Ossi, mihin ootte kadonneet... Meillä olis näitä rantakuviaki vaikka miten paljon Saimin kanssa julkaisematta, mut ei nyt huvita, kun odotellaan teitä takas:)
Tää kuva otettiin pari viikkoo sitten, nyt en kuulemma pääsis hiekkaan juoksemaan ennen kun iho paranee... tylsistä :(

tiistai 5. lokakuuta 2010

Rohkaisu


Tästä runosta varmaan oli kyse Marikan blogissa.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Onnea Marja-Leena ja Ossi :)

Aiempaan postaukseen kommentin jättäneiden kesken arvottu palkinto osui Marja-Leenalle ja Ossille, Onnea! Lähetäthän meiliosoitteesi, että voin ottaa yhteyttä ja tiedon, minkä väristä lankaa haluat Ossin pooloa varten. Jos ohjetta (http://plaza.fi/ellit/kasityot/neuleohjeet/kotiin/mayrakoiran-unelmapoolo) oikein tulkitsen, 200g on tarvittava määrä.

Kiitos muillekin kivoista kommenteistanne. Lähempänä joulua ilmoittelen sitten siitä arvonnan toisesta osasta. Eli jos joku innostuu kutomaan tuota koiran pooloa, valmiiden tuotosten kesken järjestetään jonkinlainen arvonta/kilpailusysteemi, johon tarvitaan kuvia pooloista. Mutta tosiaan, lokakuun alku on liian pian. Joulukuun alku ehkä ennemmin, katsotaan.

PS: Arttu on tänään käynyt aamupisulla muovipussi ja sukka jalassa. Viime yö nukuttiin kuitenkin vielä valvovan silmän alla, ja ihme ja kumma, ei kuulunut mussutusta... Tukko jalassa halvaannuttaa koko koiran ;D))) Ja säälipisteiden keruu on todella vakuuttavaa.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Tätä se taas on


Tänään Artun piti osallistua eka kertaa mätsäreihin. Se kokemus jäi taas aikeeksi. Kuvasta huolimatta, ei ole jalkoja poikki tai muutakaan draamaa. Tassussa on tosi kipeä tulehtunut kohta ja rakkula, kainaloihin roihahti kunnon punotus, ja molempien järsimistä yritän estää. Tassu liotettiin lämpimässä hoitopesunesteessä, kuivattiin, suihkutettiin desinfiointiainetta, rasvattiin ja laitettiin tukkoon. Pari tuntia kulunut, ja tukko on yhä paikallaan...

Viime yö meni jo kainaloiden järsimistä vahtien... Kuskasin koiran petin makuuhuoneeseen, ja heräsin joka kerta, kun mussutus alkoi! Vauvan tutin lutkutusta muistuttava ääni kantautui vaimeana peiton uumenista, jonka alle koira oli taas hautautunut salaa mielipuuhansa kanssa. Neljä juuri-nukahtamisen-jälkeen herätystä riitti, raahasin aamulla koiran petin takaisin olkkariin ja nukuin vielä pari tuntia.

Koville otti Artullakin... Heräsi klo 12 päivällä, pienen lenkin ja ruuan jälkeen oli valmis nukkumaan. Olin poissa pari tuntia, ja kun palasin, koira tuli syliin ja alkoi kuorsata!

Nyt siis nukutaan taas eri huoneissa, kainalot on putsattu, tukko kipeässä jalassa. Katsotaan mitä huomenna keksitään. Lääkäriin vissiin. Ainakin uusi kaupan muona menee ylähyllylle edellisten kanssa, ja meillä tuuletetaan Yrjölän puurolle ehkä lopun ikämme. Jos se auttaa, en valita... Nyt väsyttää, harmittaa ja kaduttaa. Miksi uskon mainoksiin, ja testaan koira-reppanalla mitään uusia juttuja.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Poolohaaste :)


Heitämme haasteen, jos joku haluaa tarttua puikkoihin:
http://plaza.fi/ellit/kasityot/neuleohjeet/kotiin/mayrakoiran-unelmapoolo

1. Tähän postaukseen voi ilmoittautua 3.10. klo 24.00 mennessä, jos haluaa lähteä heiluttamaan puikkoja ja kokeilemaan pooloneuletta. Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvomme kerän ohjeen mukaista lankaa, jonka värin voittaja saa valita (kaupasta saatavuus huomioiden).

2. Jos valmiita pooloja alkaa syntyä, laittakaa valokuva omaan blogiinne. Teen uuden postauksen 30.10. omasta poolostamme, ja siihen kommentin ja oman poolokuvan linkin jättäneet osallistuvat uuteen arvontaan, yllätyspalkinto!

Kesämuistoja 1.

Treenataan taas, pistä vauhtia!


Hei pikkunen, pysytsä mukana ;)


Sit ku ollaan tooosi vanhoja, voidaan kattella tätä kuvaa ja tuntee nostalkiaa...


Olihan tää hyvä kesä. Siis ihan paras. Niinku Saimiki.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Maanantai




Joskus tarvitaan rohkeutta haasteisiin, jotka tuntuvat suuremmilta kuin voimamme, sekä nöyryyttä niihin, jotka tuntuvat liian pieniltä ja vähäpätöisiltä viemään kallista aikaamme.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Ruokakuppi kukkurallaan

Tassutteleva ruokailija on pysynyt hoikkana ja kiinteänä :)


Näytän hankkimani haudutus- ja höyrytysastiat, joilla kypsyy pöperöt samalla kertaa sekä ihmisille että koiralle. Höyryttämällä kypsennetyssä vitamiinit ja maut säilyy paremmin, astian tiskaaminen on helppoa ja sähköäkin säästyy, kun vain yksi levy on päällä :) Silikonista höyrytysastiaa voi käyttää eri kokoisten kattiloiden päällä. Kansi on todella tiivis ja koko laitos on helpompi pestä kuin erilliset kattilat ja pannut.


Kolmiosainen astia riittää mainiosti esim. 3 hengen perunoiden, kasvisten ja lihan haudutukseen. Liha kypsyy terveellisesti ilman rasvaa. Nostin kypsentyneet kanan fileet maustumaan lisää ylempään kerrokseen, kun perunat ja parsakaali höyryttyivät kypsiksi alemmassa kerroksessa.


Tässä on haudutettu monet puurot. Viime aikoina siinä on kypsynyt myös riisiä Artulle :) Yöksi hautumaan jätetty kattila voidaan aamulla nostaa jäähtymään ja jääkaappiin. Keitettyä riisiä onkin Artun ruuassa melkein joka päivä jauhelihan/maksan/mahan, kasvisten, ja vitamiinien tai kananmunan kaverina. Joskus riisin tilalla perunaa, jos on tullut keitettyä iso satsi. Tämän nimi taisi olla aromipesä :)


Näistä löytyy hyppysellinen karvan kiiltoa, tuiskaus virkeyttä, huiskaus iloista mieltä ja kukkurapäin luille lujuutta :) Etualalla merileväjauhetta


Joskus soseutan kasvikset raakana tehosekoittimessa. Lusikallinen muun ruuan joukossa tekee terää. Porkkanaa, kaalia ym.

Toisinaan kypsyy Yrjölän puuro uunissa. Olen siihen silloin sekoittanut lihatkin valmiiksi. Vaihtelua raakana syötyyn jauhelihaan, ja välillä on mukava, kun voi annostella koiralle ruuan vain yhdestä purkista, eikä ottaa puuroa sieltä, lihaa täältä... Tuohon "uunipuuroon" laitetaan vaihtelevasti niitä kasviksia, mitä kaapissa on. Joskus nokkos- tai marjajauhettakin.


Tilasin yhden pussin kokeeksi kuivamuonaa, jossa ilmakuivattua peuranlihaa, viherhuulisimpukkaa... mutta ei säilöntä- eikä lisäaineita.
Tuoteseloste löytyy täältä ja vielä paremmin täältä.
Muona on vahvaa, ohjeessa käsketäänkin totutella vähintään 5 päivän ajan. Artun vatsa olikin vähän löysällä, kun annoin useammalla aterialla uutta ruokaa. Nyt on annettu päivän annoksesta vajaa 1/3 ja vain yhden kerran päivässä riisin kanssa. Eikä edes joka päivä. Maha tuli kuntoon, varpaiden ja korvien kutina on mysteeri. Alkoiko tästä vai jostain muusta, aika näyttää.
Meille tuo ei tule koskaan pääruuaksi, vaan esim. juuri riisin täydennykseksi silloin, kun tuoretta lihaa ei ole kaapissa.

Artun päiväannos olisi 85g, mikä on 1,5 mittakupillista. Ruoka on tosi vahvaa, lihapitoisuus vähintään 65%, mutta määrä näyttää kovin vähältä, kun vertaa omiin pöperöihimme, joita syödään reilut 300g päivässä. Miten raakaruokaa syövän koiran vatsa voi täyttyä noin pienestä...
Tämän kuivaruuan hintakin tulee kohtuulliseksi, kun sen sekoittelee vain lisäkkeeksi. Tätä sarjaan kuuluu lisäksi ainakin lammasta ja kalaa, kuivana sekä purkkiruokana. Ja saamme niitä ihan omalle paikkakunnalle lemmikkikauppaan, joten ei tarvi tilata enää netistä :)


Tämän ruokasarjan pötköt on maistuvia. Useimmat niistä lisä-, väri ja säilöntäaineettomia. Ihan varma en ole tästäkään, aiheuttaako tällä hetkellä tassujen ja korvien kutinaa. Pitäisi eliminoida muut ruuat pois, että selviäisi.


Kyllä meillä herkutellaankin joskus:) Mutta mahdollisimman luonnonmukaisesti, ilman lisä- ja väriaineita. Ilman niitä hurjan värisiä ja tuoksuisia patukoita, joita olis hyllykaupalla ja halvemmalla kaupoissa. Toisaalta, herkkuja käytetään vain koulutukseen ja kynsien leikkuun lievitykseen, joten kustannus ei ole kestämätön.


Moni vastasikin johonkin edelliseen postauksistani, kun kyselin mitä teillä koirankuppiin laitetaan. (Pitkä kuono ja kieli - no heh-heh!)
Muillakin oli allergian tai yliherkkyyden vuoksi ruokaongelmia. Meillä ei oikein menestyksekkäästi olla löydetty kuivamuonaa, tämän uusimman testaus on vielä kesken.
Löysin netistä vielä yhden muonan, Taste of The Wild. Siitäkin luvataan paljon, onko kellään kokemusta?

Makoisia unia, kohta on taas aamupalan aika :)