perjantai 7. heinäkuuta 2017

Lomasuunnitelmia


Hei kamut, se ois meikämäykylläki loma nyt!
Lähdettäiskö piknikille vai otetaanko ensin torkut.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kesäretkiä


Kesällä on kiva retkeillä uusissa maisemissa.


Toiset poseeraa, toiset ei... 
Kiitos Kallen emännälle kuvasta.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Vaihtelua koiralle...

Huvipuistoporukka valmiina saamaan uusia virikkeitä ja vaihtelua elämään.

Mittailen, olisiko tämä sopivan kokoinen mökki...
oikeasti yritän kiivetä katolle, jonne joku piilotti pallon.

Pää edellä pallomereen!


Pallo, näen pallon, anna se mulle!!

No jaa, jouduin paiskaamaan tassua, kun aloin komennella.
Saanko sitten sen pallon?

Hei mä löysin pallon!!
Ai mikä pujottelurata, mä menin sen jo kerran – pallon avulla.

Nyt alko emännän ilme kiristyä kummasti.
Eikö tänne siis tultukaan pelkästään pallottelemaan?

No, voin mä tehdä välillä muutakin. Heititkö sä tänne putkeen sen pallon...

---

Kun puistossa oli parikymmentä erilaista aktiviteettiä, joista koira valitsi pallot ja vinkulelut, kävi mielessä, että olisiko itse päässyt vähemmällä ihan kotisohvalla.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Luovutan.Nyt mä luovutan.


Kesä! Kuuluuko?!!
Jos sä olit nyt tässä, ni antaa olla...

Mulla on tänään treffit koirien huvipuistossa kahden ihanan neidon kanssa. Ja kesä viskoo vettä ja kastelee ja pilaa kaikki. Nukun nyt, ei tartte herättää.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuskoirat

Merellinen juhannus Kallen kanssa. Meitä kuvattiin kahden mamman voimin, joten valittiin tähän vaan parhaat kuvat – ja ne missä jompi kumpi ihminen ei ollut mukana viemässä huomiota.

Kalle malttoi istahtaa katselemaan sorsia. Artulla on menevä asento ja hinku lintujahtiin.

Toiset osaa poseerata, toiset kyykkii ja kauhistelee alapuolella olevaa vettä... 
Yli 5 km tuli askelmittariin ja iltapäivä/ilta hujahti vanhoilla kotihuudeilla rantakahvilassa poikkeamisineen huomaamatta. Sitten olikin hyvä palata kotiin juuri kun muut alkoivat sytytellä kokkoja. Onkohan meidän mammat vähän höpsöjä... tai vanhoja! Otettiin Kallen kanssa vielä kunnon matsi päivän päätteeksi ennen kun lähdettiin omaan kotiin. Kiitos kamu!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Jo joutui Armas Arttu luusta luopumaan...

Pääsin mukaan pienelle reissulle, kun en voinut kuulemma mennä hoitoon. Pissavikaiseksi mamma on mua haukkunu viime aikoina. Ihmeen paljon sitä pissaa kyllä pääsikin tulemaan yhden hoitopaikan matolle ja toisen kyläpaikan verhoille... enkä ikinä aikuiskoirana ole sisälle pissiny. Mutta sain kaikki noi tyhmyydet anteeks, kun mulla on jo kolmas lääkekuuri tohon vaivaan.

Vaivoista puheen ollen, mamma on kuskannu mua muutenkin eläinlääkäreissä. Ihan suotta, jos multa kysytään. On pistelty, ronkittu, ultrattu ja ajeltu mahakarvat pois. Pissanäytteet on menny plörinäks, kun mamma sähläs. Ja kaikki ell-asemien ja vakuutusyhtiön ihmiset toivottelee mulle pikaista paranemista. Mokoma pissavika ja maksa-arvot on huolestuttaneet kai niitäkin. Vaikka ei mua mielestäni mikään vaivaa. Hyvin täällä voidaan, vaikka antibioottia tulee jo korvista, tai oikeastaan kainaloista. Ne on ärtyny, eikä keksitä muuta syytä kuin kesän allergeenit ja ab:n heikentämä oma puolustuskyky. 

Meidän minireissulla pääsin hotelliin! Saatiin joku lemmikkihuone, vaikka ei siellä näkynyt muuta lemmikkiä kuin minä. Peitot ja verhot oli kuulemma sävy sävyyn mun turkin kanssa. Aika reilu homma minusta. 
Mun luona kävi kylässä Nainen! Mä olen siis tossa kuvassa etualalla, toi jolla on noi kauheen leveät hartiat... Pidin vahtia, kun kipakka mimmi söi mun puruluuta. Olin säästäny sitä luuta viikkotolkulla, ei vaan huvittanu järsiä. Mimmin käynnin jälkeen olen rouskuttanu luita joka päivä.


Joskus on kiva vaan olla ja köllötellä. Huomenna lähdetään juhannusajelulle Kalle-kamun kanssa. Juhannuksen jälkeen on mäykkytreffit jossakin koirien huvipuistossa. Niin että kyllä mulla touhua ja temmellystä riittää lähiaikoina. Iloista juhannusta kaikille!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kevättä ruukuissa


Nämä rääpäleet yrittää esittää kuukausimansikan taimia. Viisi viikkoa kylvöstä aikaa ja vihdoin on joka brikettiin noussut jotakin pintaan. Nostin taimet pois makuuhuoneen viileältä ikkunalaudalta, jossa ne olivat itämässä. Ihannelämpötila olisi ollut 15-20 astetta. Aika epäuskoinen olen vielä, että noista joskus satoa korjattaisiin, mutta onpahan hauska seurata niiden kasvamista.


Kurpitsan taimet viikko sitten ennen ruukkuihin koulimista.

Kurpitsan ja retiisin taimet ovat päässeet lämpiminä päivinä jo parvekkeelle ulkoilemaan. Aurinko paistaa partsille 3-4 tuntia illansuussa, ja lämpötila oli parhaana päivänä varjossa jo 26 astetta. 


Retiiseillä on ruuhkaa.


Miksi minut haettiin pois auringosta, kun vähän vaan riiputin alaleukaa ja näytin nuutuneelta. Onko näin muka parempi?